Uudistuksia uudistusten vuoksi

Olenhan minä tästä asiasta kirjoittanut aiemminkin, mutta kun sille ei yksinkertaisesti mitään voi, että asua kaivaa mieltäni yhä vaan.  Uudistushakuisuus ei toki ole pelkästään poliitikkojen yksinoikeus, sillä kautta koko aikuisen elämäni ajan olen ollut havaitsevani jonkinasteista kyvyttömyyttä korjata sitä, missä vika on. Niin politiikassa, järjestötoiminnassa kuin työelämässäkin on aika-ajoin tehty ns. organisaatiouudistuksia. Tuskin koskaan on saatu aikaan mitään hyvää.  Pääsääntöisesti on saatu aikaan asioita, joita lähtökohtaisesti on vastustettu. Useimmat ”muutosten uhrit” ovat kuitenkin pian havainneet, että eihän niitä etuja saavutettukaan, joita oli tavoiteltu. Useimmiten lopputuloksena oli entistä vaikeaselkoisempi ja kalliimpi järjestelmä, jonka kanssa oli vain opeteltava elämään… siis siihen saakka kunnes tulee uusi uudistus. Uuden uudistuksen siemen on kylvetty heti, kun huomataan edellisen uudistuksen epäkohdat.

On luultavaa, että tulen olemaan nykyisen hallituksen kannattaja ja varmaankin äänestän hallituspuoluetta. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että olisin kaikessa samaa mieltä nykyisen hallituksen kanssa. En vain näe parempaa vaihtoehtoa. Nykyiset oppositiopuolueet ovat jo kykenemättömyytensä osoittaneet, joten sieltä tuskin apua löytyy.  Apua ei löydy siitäkään, että jättää kokonaan äänestämättä, vaikka moni tuntuu uskovan siihenkin.  Aina vaan valitaan eduskunta ja hallitus, ihan riippumatta minun mielipiteestäni. Kaikesta huolimatta on siis parasta, että yritän vaikuttaa asiaan edes omalla äänelläni.

Olen varmasti yksi niitä harvoja hallituspuolueen kannattajia, joka toivoo esimerkiksi tämän ”sotemykkyrän” kaatuvan. Toki meidän terveydenhuoltojärjestelmässämme vikoja on, mutta ne olisivat oleet korjattavissa vähin äänin.  Maakuntamallia olen vain ihmetellyt, sillä olen sitä ikäpolvea, joka muistaa sen ajan, kun Jyväskylä kuului Vaasan lääniin. Sen jälkeen tuli Keski-Suomen lääni ja sitten ei mitään. Uskottiin, että läänien lakkauttaminen toisi sen lopullisen onnen, mutta kun niin ei käynytkään. Perustetaan lääni uudelleen nyt vain toisella nimellä: maakunta. Liekö parempi vai huonompi kuin edelliset, mutta ainakin siinä on taas turhaa askartelua, jonka tarpeellisuutta sopii ihmetellä.  

  Läänit 1997-2009.

Olen toki sitä mieltä, että nykyunen hallituksemme on saanut myös hyvää aikaan, mutta enempäänkin olisi pystynyt, jos ei paukkuja olisi tuhlattu tarpeettomiin ”uudistuksiin”.

Muistan edellisen suuren uudistuksen, kun hyväksi havaittua koululaitostamme uudistettiin. En todella usko, että silläkään saatiin mitään hyvää aikaan, vaikka jotkut ministeritkin kehuvat sen luoneen tasa-arvoa. En minä oikein tiedä, mitä epätasa-arvoa kansakoululaitoksessa oli, mutta kyllä uudistus ainakin pakotti laskemaan vaatimustasoa, ja se alkaa nyt näkyä erilaisissa kansainvälisissä vertailuissa.

Tarve organisaatiouudistuksiin ei siis ole ainoastaan hallitusten tarve, puhumattakaan, että se olisi jotenkin kansan edun mukaista.  Se näyttää olen osa suomalaista luonnetta. Vanhan korjaaminen koetaan jotenkin häpeällisenä, sillä kukapa nyt haluaisi kulkea paikatuissa housuissa.

Onhan se niin, että tyhmyys on synnynnäinen ominaisuus, ja sitäkin pidetään pikkuisen häpeällisenä.  Onneksi tyhmä ei sitä itse huomaa.  Se on kuitenkin se ominaisuus, joka saa meidät hieman eriarvoiseen asemaan, eikä sitä voi hallituksen päätöksillä muuttaa.