Se on kuin viinaa möisi

Joskus olen ihmetellyt perinteisten vasemmistopuolueiden toimintaa. Se on vähän niin kuin raittiusjärjestöjen jäsenet jakaisivat ihmisille viinaa, saadakseen juopottelun lisääntymään ja sitä kautta oman jäsenmääränsä kasvamaan. Näin se vaan ei toimi, sillä aina on osa, joka jää tienpuoleen.

On täysin selvää, tai ainakin pitäisi olla, että hallitus ei ole se, joka järjestää töitä ja jakaa työpaikkoja. Työttömyydestä on kuitenkin herkullista syyttää hallitusta ja samanaikaisesti vastustaa kaikkia niitä toimia, joita hallitus voi tehdä työllisyystilanteen parantamiseksi. Syyttelemällä syytöntä osapuolta saadaan oma syyllisyys piilotettua, samalla kun löydetään yhteinen paha, jota ruoskimalla osa kansasta saadaan uskomaan, että nyt paha saa palkkansa.  Selvää kuitenkin on, että esimerkiksi lakot ja työnseisaukset eivät ole kenenkään etu. Se on vähän niin kuin pakkasella lirauttais housuihinsa… aluksi se lämmittää, mutta sitten on entistä kylmempi. 

 

Kurjuuden maksimointi on vasemmistopuolueiden kannatuksen tae. Suomalaisille on uskoteltu, että vain vasemmisto ajaa vähäosaisten etua. Tämä on tietysti melko helppoa syyttämällä hallitusta milloin mistäkin leikkauksesta.  Puolueesta riippumatta poliittisten johtajien tulisi käsittää, että hallitus ei leikkaa mistään pelkkää pahuuttaan.  Se nyt vaan on niin, että jos rahaa ei ole, niin sitä ei ole. Jokainen kotitaloutta pyörittäväkin tietää, että kun rahat alkavat loppua, pitää jostakin säästää. Siitä sitten ollaan montaa mieltä mistä säästetään. Hallituksen ikävä tehtävä on miettiä näitä säästökohteita, jotka lähinnä vasemmiston mielestä ovat aina vääriä. Vääriä ne varmaan olisivat myös oikeiston mielestä, jos sattuisi niin käymään, että vasemmistolla olisi enemmistö hallituksessa.

Oikeasti tässä on kysymys enemmän äänestäjien metsästyksestä kuin kansan edusta. Ei nyt ole ihan totta sekään, että ammattiyhdistysliike olisi kaiken pahan alku, vaikka sellaisiakin väitteitä olen kuullut.  Ammattiyhdistysliike on kuitenkin loikkinut oman reviirinsä ulkopuolellen puuttumalla esimerkiksi palkkoihin. Kyllä palkka on sellainen asia, jonka parhaiten tietävät vain paikallisesti niin työtekijät kuin ns. työnantajatkin.  Työn antaja tietää, mitä hänen jostakin työstä kannattaa maksaa, ja työntekijä tietää, millä hinnalla ja millä ehdoilla hän on valmis tekemään työn.  Jos nuo kaksi osapuolta pääsevät keskenään sopimukseen, ei siinä pitäisi kenelläkään olla nokan koputtamista.  Ammattiyhdistysliike voi ainoastaan estää sopimuksen syntymisen ja näin ollen lisätä työttömyyttä.  Kyllä fakta on nimittäin niin, että ei yrittäjä tee sopimusta, jota hän ei pysty tekemään, sanokoon työehtosopimukset mitä tahansa.

Kyllä työttömyys sataa vasemmiston laariin, sanokoon kuka tahansa mitä tahansa. Tästä syystä myös vasemmisto-oppositio vastustaa kaikin keinoin työttömyyden vähentämiseen tähtääviä toimia.  Ammattiyhdistysliike pyrkii taas valvomaan työssäkäyvien ”saavutettuja etuja” tosiasiassa täysin välittämättä työvoiman ulkopuolisten eduista ja asemasta tässä yhteiskunnassa. Näin se vaan on, ja sen huomaatte itsekin, kun hieman tapahtumia seuraatte.

Sen verran itsekäs ”eläin” tämä homo sapiens on, että oma suu on aina hieman lähempänä kuin naapurin suu. Tämä koskee kyllä meitä kaikkia, eivätkä vasemmistopoliitikot ole yhtään sen pahempia kuin oikeistopoliitikotkaan.  Itsekkyys onkin ainoa asia, joka näitä kahta populaatiota yhdistää.