Tasa-arvosta höpinä

Silloin tällöin olen harkinnut tämän blogin pitämisen lopettamista, mutta mitenkäs minä sitten saisin turhaumani purettua. Kun en ole merkkihenkilö, en osaa kirjoittaa pelkästään omista päivän tapahtumista, sillä on luultavaa, että ketään ei kiinnosta se mihin aikaan käyn vessassa tai syön aamupalani. Sekin lienee samantekevää, missä järjestyksessä nämä elämän kannalta tärkeät tapahtumat teen.

Näin muutaman kerran viikossa sitten kirjoittelen omia näkemyksiä tästä maailmasta ja sen tapahtumista, mutta onnistun samalla hankkimaan hieman vihollisiakin, sillä koskaan en kaikesta ole kaikkien ihmisten kanssa samaa mieltä. En tiedä mistä johtuu se ihmisen ominaisuus, että oletetaan ja toivotaan kaikkien ihmisten olevan juuri minun kanssani samaa mieltä. Jos et ole, niin ilman muuta olet viholliseni. Poliittiset puolueet ovat koettaneet tasoitella tätä ihmisten luonnollista ominaisuutta säätelemällä kovan puoluekurin. Jopa perussuomalaisetkin nuhtelivat itsenäisesti ajattelevia kansanedustajia, vaikka oli mainostanut puoluetta juuri sillä, että saavat päättää oman kantansa ihan itse.

Kun sanon näkeväni punaista aina, kun tasa-arvosta puhutaan, saan varmasti taas lisää vihamiehiä, mutta minkäs sille voin, että olen kyllästynyt tuohon höpinään, lähinnä siksi, että se tuodaan esille silloinkin, kun siihen ei ole olemassa mitään erityistä syytä.

Tasa-arvoinen avioliittolaki on yksi niistä asioista, joka on suorastaan puistattanut minua. Ainahan meillä on ollut tasa-arvoinen avioliittolaki. Jokainen on saanut mennä naimisiin ihan kenen kanssa tahansa, kunhan avioliiton edellytykset tulevat täytetyiksi. Ei se laki ainakaan sillä parantunut, että joillekin vähemmistöille suotiin erillisiä oikeuksia sivuuttaa avioliiton varsinainen tarkoitus vain siksi, että eivät täytä avioliiton vaatimuksia. Parisuhteen rekisteröiminen on tällaisia tapauksia varten. En tosin tiedä, saako parisuhteen rekisteröidä koiran, kissan, possun tai lehmän kanssa, mutta seksuaalisesta poikkeavuudestahan siinäkin on kysymys.

Toiseksi eniten minua kiukuttaa puhe miehen ja naisen välisestä tasa-arvosta. Mitähän silläkin tarkoitetaan, sillä oikeasti minä olen aina luullut, että Suomessa on tämä tasa-arvo toteutunut erityisen hyvin, paitsi avioerotilanteissa, joissa nainen melkein poikkeuksetta on miestä paremmassa asemassa. Jotenkin olen muodostanut sellaisen kuvan itselleni, että kyse onkin tasapäistämisestä. Ei kerta kaikkiaan haluta tunnustaa sitä tosiasiaa, että mies ja nainen ovat erilaisia. Kyllä se minun mielestäni on vain hyvä asia, sillä en minä ainakaan olisi kovin ihastunut kiroilevaan karvaturpaan. Ihan sääliksi käy vaimoani.

 

Minulla on lapsia, jotka nyt ovat jo aikuisia. Joukossa on tyttöjä ja poikia, jotka saivat olla tyttöjä ja poikia aivan kuten Herramme oli tarkoittanutkin. Toki he ovat kaikki hieman erilaisia, mutta sekin on varmasti ollut Herran tarkoitus. Erityisen ylpeä olen siitä, että jokaisesta näkee, kumpaa sukupuolta hän on, eikä sukupuoli ole ollenkaan rajoittanut heidän menestystään elämässä.

Olkoonpa sitten kyseessä tyttö tai poika, mies tai nainen, niin minulle he ovat kovasti tasa-arvoisia ja yhtä arvokkaita.