Korruptoitunut Suomi

Tämä taitaa olla näiden blogieni kestoaihe, mutta kyllä minä kieltämättä näen aina hieman punaista aina silloin, kun puhutaan esimerkiksi siitä, että Suomi olisi maailman vähiten korruptoitunut maa. Ehkäpä tilastojen mukaan näin on, mutta se ei ihan oikeasti pidä paikkaansa. Se kertoo vain siitä, että tilastoinnissa on virhe. Juuri tällaiset virheet ovat aiheuttaneet vitsin, kuten sanonta ”vale, emävale ja tilasto.” Väite maamme korruptoitumattomuudesta on ihan yhtä totta kuin sekin, että ”meillä on maailman parhaat kätilöt”. Ei siis perustu mihinkään tosiasioihin.

Luultavaa on, että Jari Aarnion tapaisia virkamiehiä ei kovin paljon Suomessa ole. Luultavasti ei poliiseillekaan voida maksaa ”sakkoja” tien päällä. Meillä on kuitenkin omat voiteluaineemme, joiden olemassaoloa ei oikein haluta myöntää. Tilastot eivät tunne näitä voiteluaineita, jotka nauttivat varsin korkeankin tahon suojelua. Suorastaan vitsinä pidän sitä, että kun eduskunnassa äänestetään hallituksen luottamuksesta, juoksee osa ministeristä painamaan nappia oman luottamuksensa puolesta. Lähes kaikissa muissa tapauksissa moinen menettely olisi lähes moraalitonta - ja oikeasti moraalitontahan se onkin. Kyllä hallituksen pitäisi pystyä osoittamaan luottamuksensa muutoin kun itse itseään äänestämällä. Tämä, samoin kuin puoluekuri, on huipputason korruptiota. Tämän rinnalla poliittiset virkanimitykset ja hyväveliverkostot ovat jonkin verran alemman tason korruptiota, joskin kyllä tuomittavia. Kansan esittämät vaatimukset siitä, että pätevä olisi asetettava sopivan edelle, ei ole suinkaan kaikunut kuuroille korville. Lähes kaikki pätevyysvaatimukset on poistettu, joten kuka tahansa on pätevä.

Eri puolilla maailmaa korruptio kuohuttaa nyt ihmisiä, sillä vaikuttaa siltä, että poliittinen korruptio on nyt mennyt jo liian pitkälle. Nähtäväksi jää, milloin Suomessa tähän herätään. Ei pitäisi olla ihan kohtuuton vaatimus se, että esimerkiksi ministerin on ymmärrettävä jotakin. Ainakin hänen on ymmärrettävä jotakin oman hallintoalansa asioista ja pystyttävä perustellusti hahmottamaan, mikä on Suomen etu.

Jotenkin koomiselta tuntuu, että hallitus tekee jatkuvasti päätöksiä, jotka ovatkin perustuslain vastaisia. Eikös siellä ole hallituksessa myös oikeusministeri? Vai onko niin, että oikeusministeri ei olekaan juristi, vaikka niitäkin olisi Suomessa yllin kyllin. Juuri tällä hetkellä meillä on hyvä tilanne, sillä jos oikein olen ymmärtänyt, niin liikenneministerillä on ajokortti ja puolustusministerikin on armeijan käynyt. Aina ei ole ollut edes näin, ja kyllä se minun mielestäni on törkeyden huippu.

Ei ehkä korruptiosta voida puhua silloin, kun nuo vaatimukset on laillisesti poistettu, mutta kyllä se läheistä sukua mädännäisyydelle on.

Ehkäpä tähän valtiovallan mädännäisyyteen on niin totuttu, että sitä ei edes tajuta, mutta näin kunnallisvaalien alla haluaisin muistuttaa, että tulevat valtuutetut toimivat aivan niin kuin aina on toimittu. Pääosa lautakuntien paikoista täytetään valtuutetuilla, vaikka kyseessä tulisi olla jonkintasoinen asiantuntijaelin. Asiantuntijoita ei lautakunnissa kovinkaan paljoa näy, eivätkä äänestäjät edes tiedä, että he ovat äänestäneet myös näistä lautakuntapaikoista, vaikka tarkoituksena oli vain saada naapurin poika valtuustoon.