Suomalainen rukous

Elämäni parasta aikaa oli varmasti se, kun harrastin ja vain harrastin. Harrastin urheilua, kulttuuria ja jonkin verran myös yhteiskunnallisia asioita, joista käytetään tuota jotenkin pahalta kalskahtavaa nimitystä politiikka. Mitään varsinaista pyrkyä minulla ei koskaan ollut mihinkään asemaan, mutta ehkä kohtuullinen urheilumenestys ja suhteellisen hyvä koulutukseni toi mukanaan jonkinlaista imua myös politiikkaan. Muistanhan minä, että Oulun tekun vahtimestari oli se henkilö, joka sai minut aikoinaan SMP:n opiskelijajärjestöön, ja olinhan minä jossakin vaiheessa peräti puolueen kunnallisvaaliehdokkaanakin. Muistan hyvin, kuinka silloin olin asettanut ehdoksi sen, että jos mahdollista, olisin urheilulautakunnan jäsen sitten jos… No se ”jos” ei toteutunut ja pian SMP ajautui konkurssiin. No syytä en tiedä, vaikka minulla oma käsitykseni siitä onkin.

Aivan yllättäen, vuosia myöhemmin, minua pyydettiin vaalipäälliköksi erään kansanedustajaehdokkaan kampanjaan. Uskoin pystyväni tekemään jotain hyvää, joten suostuin ja ajauduin jälleen politiikkaan. Tällöin en enää suostunut ehdokkaaksi mihinkään vaaleihin, sillä halusin pitää harrastuksen harrastuksena ja sanoin auttavani tarvittaessa. Ehkä siltä ajalta on peräisin vaimoni säilyttämä rukoukseni, jonka olin lähettänyt omalle korkeimmalle voimalleni. Olin kai kirjoittanut sen muuttaessani Ähtäristä Kalajoelle, jossa ei kaikki kuitenkaan mennyt ihan nappiin.

”Rakas taivaallinen isä, anna minun olla sotkeutumatta kaikenlaisiin hankkeisiin. projekteihin ja järjestöihin. Jos se ei kuitenkaan ole mahdollista, opeta minut kuitenkin suuttuessani keräämään omat lelut pois hiekkalaatikosta ja jättämään asiat hoitamatta. Jos näin jatkuu, kuolen pian tressin aiheuttamaan vatsahaavaan, sydäninfarktiin tai tulen muuten vain hulluksi. Toki on mahdollista, että viimeksi mainittu asia on jo tapahtunut, mutta älä anna minun huomata sitä, sillä olisi todella ikävä tajuta, että kaiken pahuutensa lisäksi lasteni isä on vielä kahelikin.”

Niin, kuten sanoin, ei mennyt ihan putkeen Kalajoellakaan, ja syy siitä lankeaa kyllä erään nykyisen ministerin harteille, hänen saatuaan minut lupautumaan vielä kerran ”auttamaan persuja”. Ilmeisesti olin liian ylivoimainen lähes kaikessa, sillä suomalainen kateus näytti asuvan sitkeästi Kalajoen perussuomalaisissa, joita ei oikeastaan ollut olemassakaan ennen muuttoani paikkakunnalle. Olen vilpittömästi pahoillani siitä, että minun ehdotuksestani puheenjohtajaksi valittiin lähes kykenemätön henkilö, jonka kohdalla tuo minun rukoukseni viimeinen toivomus on hyvin toteutunut, vaikka todellakin olin tarkoittanut vain itseäni. En tiedä, liekö kalajokinen tapa, että auttavaa kättä purraan, mutta nyt en todellakaan nähnyt mitään syytä sille, että minusta melkein tehtiin sylkykuppi. Olikohan viimeinen pisara se, että suostuin piirihallitukseen, mutta siihenkin vain siksi, että Kalajoelta ei ollut omaa ehdokasta ja ylivieskalainen nainen ehdotti jostakin syystä minua. 

 Kalajoen Alueen Perussuomalaiset ry:n nykyinen puheenjohtaja Lek Pernu ja sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila Kalajoella lokakuussa 2016.

Nyt uusien kunnallisvaalien alla uudella paikkakunnalla olen jälleen uusinut tuon rukouksen ja aion todellakin tehdä oman osuuteni, että tuo pyyntöni toteutuisi. Puolueesta olen eronnut ihan itse, vaikka olen huomannut, että kuka tahansa voi joutua ”persuista” erotetuksi. Toisaalta kuka tahansa saa tehdä mitä tahansa rikoksia ja säilyttää siitä huolimatta paikkansa jopa puheenjohtajaehdokkaanakin.

Olisikohan tuohon rukoukseen pitänyt vielä lisätä: ”Älä koskaan tee minusta minkään sellaisen rikollisjärjestön jäsentä, jonka puheenjohtajanakin on joku rikoksesta tuomittu.”