Järkeäkö säästetään?

Asiana se ei niin kauhean vaikeaa ole, mutta poliittinen ratkaisu on vaikeampaa saada aikaan. Ei siksi, että eivät puolueetkin sitä tajuaisi, mutta kun aina on tiukassa paikassa löydettävä niitä tukijoita. Tukijoita yleensä löytyy noista yhden asian liikkeistä, jotka saavat oman agendansa esille jonkun oikean puolueen siivellä.

Kun Suomen valtio pyrkii säästöihin, rokotetaan yleensä ihmisten selkänahkaa. Tämän ei pitäisi olla edes kyseenalaista, vaan se on yksiselitteisesti väärin, silloin kun meillä olisi muitakin keinoja käytettävissä.

Mitä nämä muut keinot sitten ovat?

Jos poliitikot eivät tätä asiaa ymmärrä, niin kerronpa sen nyt sitten heille. Se vaatii yksinkertaisesti selkärankaa ja siviilirohkeutta toteuttaa niitä päätöksiä, jotka jokainen tajuaa yhteisen edun mukaisiksi. Olen syvästi tietoinen, että esittäessäni nämä asiat minua pidetään taas milloin minkin asian vastustajana. No turhaan kai minä vakuutan, että en vastusta ruotsinkielisiä tai Euroopan unionia, koska nämä asiat omalla tavallaan liittyvät tähän. Olkaapa siitä mitä mieltä tahansa, niin sanon vielä kerran, että en vastusta ruotsinkielisiä, enkä unioniakaan sinänsä, mutta vastustan tarpeetonta rahan tuhlausta ja suorastaan järjen vastaista toimintaa.

Tuskinpa sille tosiasialle mitään voi, että suurin täysin tarpeeton rahan haaskaus on Suomen pitäminen kaksikielisenä. Kaikkihan sen näkevät, että tosiasiassa Suomi on yksikielinen maa, jossa ruotsin kielelle kohtuudella kuulisi vain virallinen vähemmistökielen asema. Tästä syntyisi todella suuri säästö, joka poliittisesti toteutettuna vaatii kuitenkin sitä paljon puhuttua rohkeutta. Jokainen puolue pyrkii käyttämään hyväkseen RKP:n vaa’ankieliasemaa ja tätä taas RKP käyttää röyhkeästi hyväkseen. Suomen yksikielisyyden hyväksyminen tuskin vahingoittaisi ketään, päinvastoin kun esimerkiksi eläkkeiden tai lapsilisien leikkaus.

EU:hun päin pokkuroiminen pitäisi myös jättää pois. Paljon puhutut direktiivit eivät ole mitään normeja, joita ilman muuta pitäisi noudattaa. En ole EU:n vastustaja, mutta vastustan kyllä tätä pokkurointia, jossa niin usein toimitaan Suomen edun vastaisesti. Esimerkiksi julkisten hankintojen kilpailuttaminen on kalliimpaa kuin arvaattekaan. Juuri tässä olisi syytä ottaa järki käteen ja kilpailuttaa vain ne hankkeet, joissa kilpailuttamisesta todella on hyötyä. Hyvin monessa tapauksessa kilpailuttaminen maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin siitä saatava hyöty, tai pahimmassa tapauksessa koko hanke.

Selkeästi tarpeettomat yhteiskunnalliset toimet tarjoavat paljonkin säästökohteita, jotka toki saattaisivat vähentää työpaikkoja runsaasti mitoitetulta julkiselta sektorilta, mutta vapauttaisivat samalla työvoimaa hyödyllisimpiin tehtäviin.

Otan tässä nyt vain yhden esimerkin, mutta voisin kysyttäessä luetella niitä kymmenittäin: ajokortin myöntäminen. Kun autokoulu on opettanut ihmisen ajamaan autoa ja katsastusinsinööri on todennut ajotaidon, niin miksi ajokortin myöntäminen on sysätty poliisin tehtäväksi Poliisi tuskin tietää mitään tämän ihmisen ajotaidosta. Eikö poliisilla todellakaan ole muuta tehtävää, vai eik insinöörin päätöksiin luoteta? En ole koskaan kuullut tapauksesta, jossa ajokortti olisi evätty hyvin suoritetun ajokokeen jälkeen, mutta poliisin työaikaa siihen kyllä on kulutettu.

Järki hoi, älä jätä.