Suomen ainut "persu"

Taitaa olla aika provosoiva tuo otsikko, mutta on kyllä minusta joskus tuntuu, että ei meitä ainakaan montaa ole. Vajaa vuosikymmen sitten laadittiin Perussuomalaiset rp:n puolueohjelma SMP:n ohjelmaa mukaillen. Se ei siis ollut SMP:n ohjelma, vaikka samoja asioita painotettiinkin. Meidän vanhojen SMP:n kannattajien oli siis suhteellisen helppo yhtyä noihin ajatuksiin, vaikka hieman pettyneenä muutamiin takinkääntäjiin, ja jotkut vanhoista veteraaneista luopuivatkin politiikasta.

Pettymys minullekin oli se, että vaikka SMP voimakkaasti puhuikin poliittisia virkanimityksiä vastaan, sortui puolueen silloinen puheenjohtaja Pekka Vennamo vastaanottamaan Posti-Telen pääjohtajan vakanssin. Silloisen teekkarin ihan hyvin piti tietää, ettei hän suinkaan ollut pätevin mahdollinen siihen virkaan ja että kyse oli tosiasiassa vain siitä, että tällä tempulla saatiin SMP:n suu tukittua. Ehkä vuotoa muista puolueista vielä silloinkin jatkui, mutta tosiasiallisesti SMP:n kuolinisku oli annettu. Tosiasia lienee se, että ei Pekka suinkaan ollut huonoin mahdollinen tuohon virkaan ja hoiti sen ihan yhtä hyvin tai huonosti kuin kuka tahansa olisi hoitanut, mutta kyse oli silti poliittisesta virkanimityksestä.

 

Vaikka SMP:n kuoleman jälkeen olinkin pätkän pois poliittisesta toiminnasta, ajauduin taas mukaan 2000-luvun alkuaikoina, kun minut pyydettiin erään perussuomalaisen kansanedustajaehdokkaan vaalipäälliköksi. Tutkin silloin tarkoin puolueen ohjelman, ja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta katsoin voivani sitä kannattaa. Niinpä suostuin tuohon tehtävään, jota jossakin määrin pidin myös luottamuksen osoituksena sekä minua että myös SMP:n politiikkaa kohtaan.

Poliittisten virkanimitysten vastustamisessa SMP oli siis pettänyt minut, minun mielestäni. Siitä johtuu suurelta osin minun vaatimukseni pätevyyden asettamisesta ensi sijalle, olipa kysymys virasta tai luottamustehtävästä. Tosiasiassa se ei siis koskaan ole johtunut siitä, että olisin itse halunnut mihinkään tehtävään, vaikka puoluetoverinikin ovat niin tulkinneet. Johtuneeko siitä, että ei mennyt ihan nappiin nuo ”persujen” valinnat kunnallisiin lautakuntiin.

Perussuomalaisiin liittymiseni jälkeen olen ollut perussuomalaisten puoluekokouksissakin muutaman kerran ja keskustellut satojen ihmisten kanssa. On totta, että ihmiset yleensäkin ovat erilaisia, mutta valitettavan harva tuntuu olevan perillä puolueen ohjelmasta, vaikka rohkeasti liputtavatkin perussuomalaisuuden puolesta. Aika monesta minun täytyy sanoa, että en todellakaan äänestäisi heitä mihinkään tehtävään, jos minulta kysyttäisiin. Se vaan on niin, että perussuomalainen ideologia ei toteudu sillä, että yritetään saada joukkoomme mahdollisimman paljon ”ääniharavia” aatteen kustannuksella.

Jos valta olisi minulla, en ihan summittaisesti olisi hyväksynyt joukkoomme muista puolueista pois potkittuja. On jokseenkin varmaa, että tavalla tai toisella he ovat sopeutumattomia eivätkä välttämättä aja kansan asiaa.

Kyllä minun täytyy myöntää, että joskus tuntuu kuin olisin Suomen ainut perussuomalainen, vaikka olenkin eronnut puolueesta.