Ajattelemisen vaikeus

Olen monesti näitä blogeja kirjoittaessani joutunut vaikeisiin ristiriitoihin todellisten tapahtumien ja omien mielipiteitteni kanssa. Yleensä vaikeudet ovat syntyneet silloin, kun olen uskonut tietäväni jonkin asian, mutta ollut siitä hieman epävarma, enkä ehdottoman varmaa tietoa ole mistään löytänyt. Toki minulla on hyllymetreittäin tietokirjallisuutta ja nettikin käytössäni, mutta aina joskus törmään asioihin, joissa en voikaan ”näytellä” kaikkien alojen ammattilaista. No tosiasiassa en ole tällainen pyrkinyt olemaankaan, vaan tarkoitukseni on ollut herättää keskustelua asioista.

Valitettavasti ne harvat kommentit, jotka kirjoituksistani olen saanut, ovat olleet joko pelkästään kiittäviä, tai sitten aika kaukana kyseisestä asiasta. En esimerkiksi koskaan ole syyllistynyt ”kiihotukseen kansanryhmää kohtaan”, vaikka olenkin koettanut herätellä keskustelua Suomen kaksikielisyydestä ja sen kustannuksista. Kyllä minä edelleen olen sitä mieltä, että Suomen ruotsinkielinen vähemmistö ansaitsisi korkeintaan vähemmistökielen aseman tässä tosiasiallisesti yksikielisessä maassa. Näinhän on asia järjestetty rakkaassa naapurissamme Ruotsissa, jossa suomenkielisten osuus on suurempi kuin Suomessa ruotsinkielisten. Kyllä kommenteilla voidaan myös muuttaa minun mielipiteitäni, jos se jollekin on tärkeää ja pystyy aidosti perustelemaan vastakkaisen kannan. Halu päästä väittelyssä voitolle on huonommuuden tunnetta, joka on varmasti inhottava tunne. Etsin näitä tietolähteitä vain siksi, että en halua antaa väärää todistusta enempää asioista kun ihmisistäkään. Siksi voittekin tätä blogia pitää varsin luotettavana tietolähteenä, jos vain osaatte sitä lukea. Puhun joko omista mielipiteistä tai toteen näytetyistä faktoista. Aina olen myös koettanut nuo asiat erottaa toisistaan.

Rasismista olen kirjoittanut ehkä enemmän kuin keskiverto poliittisessa blogissa olisi suotavaa, mutta kun se asiana on jostakin niin perin syvältä. Ehkä ei monellekaan ole yllätys se, että aatemaailmani on sen verran kristillinen, että pidän rasistisia ajatuksia syntinä. Kyllä ihmiset ovat syntyneet samanarvoisiksi ja ovat aivan syyttömiä siihen, että eivät ole syntyneet tänne kylmään pohjolaan. Ihmettelen minä suuresti sitä, että tänne haluavat, mutta toki minun mielestäni ovat tervetulleita. Auttavathan he samalla meidän rappiolla olevaa huoltotasettamme uuteen nousuun. Tämä on se musta läiskä perussuomalaisissakin, että sallivat rasismin. Oikeasti uskon esimerkiksi Timo Soinin ymmärtävän, että se on kristinuskon vastaista. Kyllä minä pelkään, että muutama rasisti on onnistunut uimaan puolueen sisään tämän aatteen turvin ja lopullisesti turmelee puolueen maineen. Ei perussuomalaisten puolueohjelma ole mitenkään vierasmaalaisia syrjivä, vaikka media niin antaakin ymmärtää.

No, en kuulu puolueeseen minäkään, vaikka puoluetta olenkin kannattanut koko puolueen olemassaolon ajan. En toki aina ole äänestänyt ”persuja”, mutta yleensä sen on estänyt joku inhimillinen syy. Tällä kertaa se syy on nimeltään Olli Immonen, sillä hänen mielipiteensä ovat minulle lähinnä kauhistus enkä yksinkertaisesti voi sulattaa ajatusta, että jotenkin edesauttaisin hänen pääsyään eduskuntaan. En usko, että olen ajatusteni kanssa yksin. Uskon vilpittömästi, että rasismi on Immosen ainut ”ansio”, miksi hän yleensäkin on joskus selviytynyt eduskuntaan, sillä sen verran hatarilta hänen käsityksensä kansallisvaltioiden synnystä ovat.

Jos nyt ihan suoraan sanon, niin ”persuksi” leimautuminen ei aina ole kunniaksi, mutta kun ei parempaakaan vaihtoehtoa ole löytynyt, niin roikutaan nyt tässä löysässä hirressä. Lukekaa nyt ihmeessä Immosen blogi ja ennen kuin uskotte, ottakaa asioista selvää.