Kalliit ja haitalliset puolueet

Melkein se on synti, että meidän poliittinen järjestelmä on niin liberaali, että se sallii melkein asian kuin asian puoltajien tai vastustajien järjestäytyä poliittiseksi puolueeksi ja ainakin jossakin määrin häiriköidä poliittista päätöksentekoa. Minä nimitän näitä yhden asian liikkeiksi. Vaikka nämä yhden asian liikkeet esittävätkin näkemyksiä hyvin monesta asiasta, ei niihin yleensä sisälly asiantuntemusta tai tietoa. Kannatus tai vastustus saattaa myös perustua tunteeseen suuremmassa määrin kuin järkeen.

Tällainen päätöksenteko saattaa vahingoittaa maatamme tosi paljon, ja ainakin se tulee hyvin kalliiksi.

Tällaisia yhden asian liikkeitä puoluekartallamme ovat mm. Vihreä liike, Kristillisdemokraatit ja RKP. Nämä puolueet ovat kyllä eduskunnassa ja ottavat myös kantaa moniin asioihin, koska näin on tapana demokraattisesti järjestäytyneessä yhteiskunnassa. Näille puolueille on tärkeää päästä hallitukseen siksi, että ne monesti ovat vaa’ankielenä ja voivat siten tehdä ”lehmänkauppoja” muiden puolueiden kanssa. Tosiasiassa useimmat päätökset ovat näille puolueille samantekeviä, kunhan oma agenda tulee siunattua. Nuo mainitut ”lehmänkaupat” ovat kuitenkin juuri niitä kalliita asioita.

Jokaisen mainitun puolueen asialistalta löytyy niitä oikeasti suuria säästökohteita, joten voisin ottaa esille ihan puolueen kuin puolueen. En tällä kertaa ota kuitenkaan esille esimerkiksi RKP:tä, sillä olen luultavasti jo leimautunut riittävästi kaksikielisyyden vastustajaksi. Kaksikielisyyttä me emme tarvitse ja kalliiksi se tulee, sanokoon kuka mitä tykkää. Ruotsinkielisiä vastaan minulla ei ole mitään, samoin kun ei ole venäjän-, viron- eikä mustalaistenkielisiäkään. Pitäkööt vain kielensä, kunhan eivät vaadi erivapauksia tämän valtakielemme osaamattomuuden tähden. Toki suurin osa heistä suomea osaakin, joten erilaiset etuoikeuksien vaatimukset perustuvat aivan muuhun.

Jos vihreiden lähes utopiset unelmat menisivät läpi, olisi se melkein suurempi taloudellinen katastrofi kuin kaksikielisyys, jonka kustannuksia ei koskaan ole suostuttu laskemaan. Puolue vastustaa lähes kaikkea, mikä vivahtaa nykytekniikalle, josta ei juuri yhdelläkään tuon vihreän puolueen jäsenellä ole alkeellisimpiakaan tietoja. Voin tietysti olla väärässä, mutta tällainen käsitys syntyi näistä Fennovoimaa vastustavien ihmisten tunteenomaisista puheista. Vähän tuntui myös siltä, että Suomen osakeyhtiölakikin oli hieman hakusessa.

Kun nyt olen ”suolannut” niin RKP:n kuin vihreätkin, niin sanonpa pari sanaa kristillisistäkin. Ei kristillisistä niin suurta haittaa ole, ja monessa asiassa olen samaa mieltä kuin olen kuullut heidän suunnastaan. Asian ydin onkin mielestäni siinä, että kristilliset arvot kuuluvat kaikille puolueille, eikä mikään puolue saisi niitä omia. Päätökset eivät aina ole niin kristillisiä kuin ehkä haluaisimme, mutta sellaista elämä vaan on. 

 

Nuo kolme mainitsemaani haitallista puoluetta eivät toki ole ainoat. Ne ovat vain ongelmia siksi, että niiden poistaminen puoluerekisteristä ei onnistu. Äänikynnys olisi helppo tapa lopettaa täysin tarpeettomat sirpalepuolueet, ja joita en viitsi edes luetella, mutta jotka enemmän häiriköivät kuin esittävät mitään rakentavaa mistään.