Pakolaispolitiikkaa

Selasin tässä vuoden takaisia Facebook-sivuja. Joku rasisti hehkutti, kuinka silloinen ministeri Petteri Orpo oli todennut, että vain joka kolmas turvapaikanhakija täyttää turvapaikkaan tarvittavat kriteerit. Voihan se ihan hyvin näin olla, mutta tuskin se pakolaisen syy on, että hän ei tunne sen maan kriteerejä, joihin pakenee. Päällimmäisenä ajatuksena tuskin on ottaa selvää mahdollisen kohdemaan turvapaikkakriteereistä, kun ei oikein ole edes käsitystä minne mennään. Näin muistan myös vanhempieni kertoneen, ajoista jolloin itse juostiin tykkejä karkuun Karjalasta. Ei todellakaan ollut mitään tietoa minne ja minkälaisiin oloihin tultiin, vaikka sentään oli omasta maasta kysymys. 

  

Asia on vielä kinkkisempi, kun kyseessä on täysin vieras maa, jonka lait ja asetukset ovat säätäneet sikäläiset viranomaiset ja lainsäätöelimet. Suomalaisen kriteeristön ovat siis säätäneet suomalaiset, jotka olettavat tuntevansa pakolaisten lähtömaan olosuhteet. Tosiasiassa eivät tunne, monet eivät ole edes käyneet kyseisessä maassa, mutta esiintyvät asiantuntijoina näissä asioissa. Ehkä kyseinen pakolainen on sittenkin ainut, jolla on todellinen käsitys siitä, onko hänen turvallista palata kotimahansa - vaiko sitten ei. Varmaa kuitenkin on, että mikään suomalainen ministeriö ei omaa riittävää pätevyyttä arvioida yhdenkään henkilön turvallisuustilannetta. Tosiasiassa turvallisuustilanne saattaa olla hyvinkin henkilökohtainen asia.

Jos ja kun näin on, olisi varmasti syytä tarkistaa hieman näitä kriteerejä. En väitä, että ne olisivat liian tiukat tai liian löysät, mutta kun turvallisuustilanne on useinkin hyvin henkilökohtainen asia, olisi vähintään suotavaa, että tämä otettaisiin huomioon turvapaikkapäätöstä tehtäessä. Ei siis ole lainkaan pakolaisen syy, jos hän ei täytä suomalaisia kriteerejä, vaan se johtuu ainoastaan suomalaisista kriteereistä, joita olisi varmaan syytä hieman rukata. Tuskinpa tähän joukkoon on kovinkaan moni elintasopakolainen eksynyt, kuten jo totesin - he tuskin edes tietävät ,mihin he joutuvat.

Varmaa on, että Suomesta on lähtenyt noin miljoona elintasopakolaista ulkomaille, mutta heitä ei ole palautettu takaisin Suomeen, vaikka todennäköistä on, että heitä ei täällä edes mestattaisi.

Useiden pakolaisten kertomuksista selviää, että joltakin on tapettu isä tai joku muu sukulainen. On tapahtunut myös sitä, että palauttamistuomion saanut on tapettu melkein heti, kun hän on palannut kotimaahansa. Kyllä tuo kaikki antaa vakavan syyn epäillä, että henki on todella vaarassa, sanokoonpa suomalainen viranomainen ihan mitä tahansa. Sen verran olen ulkomailla ollut minäkin, että uskon jokaisen pakolaisen ikävöivän kotimaahansa, jos vain paluu olisi mahdollinen.

Jos minä olisin Kempeleen kuningas, tai muu korkea herra, katsoisin asiaa hieman toisesta suunnasta. Jokainen turvapaikanhakija saisi vähintään maassaololuvan, jos ei olisi erityistä syytä karkottaa häntä maasta.

Olen syvästi vakuuttunut siitä, että suomalainen poliisiviranomainen pystyy tarkastamaan henkilön taustat siinä määrin hyvin, ettei vahinkoja tapahtuisi. Tuskinpa sisäinen turvallisuus sillä paranee, että kyseisiä kriteerejä kiristetään. Jos tänne todella hakeutuisi joku mahdollinen terroristi, hänen motiivinsa eivät kaiketi olisi riippuvaisia kotiinpaluun turvallisuudesta.

Karjalan pakolaiset toivat hyvinvointia tullessaan, ja näin käy varmaan myös nykyisten pakolaisten kotouduttua. Toivottavaa olisi, että Suomen väkiluku ainakin kääntyisi nousuun.