Miksi "persut" putosivat?

Alun perin olin tarkoittanut tämän blogini politiikan kommentteja varten, mutta... Niin siinä vaan kävi, että luovuin politiikasta ja rupesin kirjoittamaan kaikesta muusta.  Viimeisetkin politiikan rippeet karsiutuvat nyt mielestäni, kun olen anonut eron viimeisimmästäkin luottamuspaikan rippeestä, paikkakunnalta muuton takia. Tietysti siihen olisi voinut olla syynä myös puolueesta eroaminen, mutta kun puoluesidonnaisuus ei tuntunut olevan paikan ehtona, niin kuokin tehtäväni lähes loppuun.

Perussuomalaiset oli Suomen toiseksi menestynein puolue vielä viimeisimmissä eduskuntavaaleissa, mutta ei ole enää.  Ei lähelläkään, eikä tule koskaan enää olemaan. Toivottavasti ei koe ihan samaa kohtaloa kuin sen edeltäjä SMP, jossa oli sitä jotain, joka auttoi ehkä ”persujenkin” nousuun.  Selväähän se kuitenkin on, että mikään ei kestä ikuisesti, jos kaikki perustuu vain kaiken vastustamiseen.  Politiikassa ei aina tarvitse olla järkeä, mutta järjettömyydessäkin pitää olla joku kohtuus.  Aikoihin on eletty, että vihreätkin ovat ohittaneet kannatuksessa perussuomalaiset.  Osoittaahan tuon puolueen menestys, että kansalle pitää antaa, mitä kansa haluaa.  Ei asioista tarvitse mitään tietää, kunhan on tietävinään.  Tästä ovat vihreät hyvä esimerkki.  He eivät yritä valistaa kansaa, vaan hurraavat kansan mukana, hyvin tietoisena siitä, että ei kansakaan kovin paljoa tiedä.

Minä olin vakaumuksellinen perussuomalainen, niin kuin tietämäni mukaan myös Aimo Remes, Alpo Ylitalo ja muutama muukin erotettu.  Sen verran väärille urille oli puolue ajautunut, että perusrehellisten piti olla toista mieltä puoluejohdon kanssa. Sekä paikallisjärjestöjä että puolueen jäseniä erotettiin melko summittaisesti, edes kuuntelematta heitä.  Onni onnettomuudessa oli, että minä ennätin ihan itse eroamaan vastalauseena paikallisosaston erottamiselle.  Tuskinpa täällä Kalajoellakaan kukaan tietää syytä erottamiselle, sillä ei siitä mitään virallista tietoa ole lähetetty.  Samapa tuo.  Puolueessa on muutamia tosi hyviä kansanedustajia, mutta valitettavasti myös varsin sekalaisia sukankuluttajia, jotka ovat vieneet puolueen hyvin lähelle Saksan natsismia.  Olen antanut kertoa itselleni, että jotkut kansanedustajat ovat jopa rikollisjärjestön jäseniä… totta tai ei… mene ja tiedä.  Rasisteja ainakin ovat, ja se on jo asia, josta kansan enemmistö ei pidä.

Seuraavana ovat vuorossa kuntavaalit.  Kalajoella on varmasti vaikeaa löytää persuille edes ehdokkaita, sillä aiheeton paikallisjärjestön erottaminen puri ennen kaikkea puolueen uskottavuutta.  Edellisvaalien seitsemästä ehdokkaasta vain yksi on enää puolueen jäsen, ja mikäli oikein olen ymmärtänyt, ei hänkään kovin innokas ole tämän puolueen riveissä esiintymään.  Rasismia täällä Kalajoen ”persuissa” en tiedä enää olevan, mutta en toki tunne niitä muutamaa kannattajaa.  Epäilen, että seuraavassa valtuustossa ei sitten ole yhtään persua ja eduskunnassakaan tuskin enää kovin monta.  Meidän vaalijärjestelmässämme on se paha vika, että jos jossakin puolueessa on ehdokkaana henkilöitä, joiden paikka minun mielestäni ei ole eduskunta, en uskalla äänestää sen puolueen ehdokasta pelätessäni, että ääneni menee jonkun ”ei toivotun” henkilön hyväksi.  Pelkään pahaa, että jään nukkuvien puolueen kannattajaksi juuri tuon pelkoni takia.  Kovin vakuuttavaa näyttöä eivät monet muutkaan puolueet ole osaamisestaan, tai halustaan, antaneet.

Olen sitä mieltä, että perussuomalaiset on jo menneen talven lumia, joten jollekin puolueelle on nyt avoimet ovet nousta valtaan.  Kokoomuksesta ei siihen ole, vihreät ovat täysin vailla todellisuuden tajua. Täytyykö sittenkin luottaa ruotsalaisten ja demareiden nousuun kepun apupuolueeksi.  Demareilla on omat rasitteensa kansakunnan edun vastustajina, mutta jospa he hyvässä ohjauksessa menisivät mukana.  Ehkäpä minun hallitukseni muodostuisi ryhmästä ”kepu”, kokoomus, RKP ja ”demarit”.   Antti Rinnettä en kuitenkaan kelpuuttaisi ministeriksi.

Toki me tarvitaan eduskunta ja hallitus.  Tuskin ihan noin suurta eduskuntaa, mutta jonkin kokoinen kuitenkin.  Nykyisen joukkioon sopii jo aivan liikaa ”joojoo-miehiä” ja tyhjänpuhujia. Onkohan se aivan liikaa toivottu, että joku ammattimieskin olisi hallituksessa?  Jokaisesta puolueesta löytyy osaavia ihmisiä, kunhan saamme päästämme sen pinttymän, että siellä pitää olla puolueen puheenjohtaja, tai ainakin kansanedustaja.  Mikäs syy siihen on?