Viheridealismin hinta

Muistan ajan 60-luvulla, jolloin vihreä liike potki ensimmäisiä vauvanpotkujaan ja Ville Komsi kumppaneineen vannoi, että tämä on aate yli puoluerajojen, eikä vihreää liikettä koskaan politisoida. Olin siihen aikaan idealistinen opiskelija ja ehdottomasti samaa mieltä monista asioista tuossa aatteessa. Opiskelijaporukassa ideoitiin vaijerihissiä kuuhun ja muitakin lähes yhtä hulluja ideoita. Energia-alaa kun minäkin opiskelin, oli utopialistalla myöskin kymmeniä erilaisia energiantuottomuotoja. Myös aurinko ja tuuli kuuluivat tuolle listalle.

  

Jossakin elämäni vaiheessa olin myös työssä Pohjolan Voiman vesivoimalaitoksella ja opin yhtä ja toista voimalaitostekniikasta. Jo silloin opin sen, että tuuli on ihan hyvä ratkaisu silloin, jos on mahdollisuus sähköä jotenkin varastoida. Talokohtaisestihan tällainen ratkaisu onkin olemassa, jos talossa käytetään tasasähköjärjestelmää ja syntyvä ylimääräinen sähkö varastoidaan akkuihin. Tuuli kun tuulee vain tuulella, eikä tyynellä synny sähköä. Jos meillä ei ole kunnollista varastointijärjestelmää, niin kuin ei toistaiseksi ole, on ylimääräinen sähkö kaatopaikkatavaraa. Talokohtainen tasasähköjärjestelmä toimii samaan tapaan kun auton sähköjärjestelmä. Silloin kun moottori käy, pyörii myös laturi ja varastoi sähköä myöhempiä tarpeita varten.

Ei mennyt kovin montaa vuotta noista epäpoliittisuuden vakuutteluista, kun porukka halusikin rekisteröityä puolueeksi. Mitään poliittista agendaa ei kuitenkaan ollut, vaan keskityttiin pääasiassa ydinvoiman vastustamiseen ja liito-oravien suojeluun. Ylipäätään vastustettiin lähes kaikkea kehitystä ja kalastaja Linkolasta tuli lähes Jumalan korvike. Oikeaa tietoa ei ollut juuri mistään, mutta politisoitumisen johtohahmot puhuivat suu vaahdossa paremman tulevaisuuden puolesta. Me tekniikan opiskelijat erkanimme askel askeleelta tuosta liikkeestä, josta oli tullut lähinnä tyhjänpuhujien temmellyskenttä. Sellaisena se on myös pysynyt, joskin runot ovat muuttuneet. Vain ydinvoiman vastustaminen ja tuulivoiman puolustaminen välähtävät edelleen puheissa. Tosiasiassahan se tietysti on juuri päinvastoin. Ydinvoima on täysin saasteeton ja ympäristöystävällinen energiantuottomuoto, kun taas tuulivoima on monessakin suhteessa ympäristölleen haitallinen. Vihreä ideologia Suomessa on tässäkin suhteessa mennyt hieman pyllylleen. Suomen vihreät vastustavat yhä edelleen ydinvoimaa, vaikka se suurimmassa osassa maapalloa se on parhaaksi katsottu ja yleisesti hyväksytty tapa tuottaa energiaa. Tälläkin hetkellä on rakenteilla yli 70 uuta reaktoria, ja tuulivoimaa vastustaa pelkästään Saksassa toista tuhatta järjestöä. Jotenkin tuntuu, että politisoiduttuaan vihreä liike karkotti joukostaan lähes kaikki osaavat ja asioita ymmärtävät ihmiset.

En tiedä, ovatko jonkun Sini Saarelan teot vihreiden ideologian mukaisia, mutta ainakin ne ovat hyvin lähellä terrorismia. Kun minulta kysyttiin, onko Suomessa yhtään terroristia, niin kyllä Sini Saarelan nimi heti tuli mieleen.

Panenpa tähän loppuun nyt sitten tohtori Paunion paljon kattavan toteamuksen, joka vain vahvistaa entisiä käsityksiä vihreästä politiikasta.

”...jos vihreiden uskomukset ja politiikka pääsevät hallitseviksi, loppuu kansalta lämpö, sähkö ja leipä.”

Se on viheridealismin hinta.