Blogin pitäjän arki

Meitä blogin pitäjiä on melkein joka lähtöön. Toiset kertoilevat päivän tapahtumista, toiset taas keskittyvät johonkin tiettyyn aiheeseen. Minä kuulun ehkä tähän suureen vähemmistöön, joka kertoo omista mielipiteistään, eikä aiheella aina ole väliä. Toki minäkin olen keskittynyt muutamaan alaan, joilla uskon omaavani keskimääräistä suuremman tieto- ja kokemusmäärän. Nämä aiheet ovat politiikka, voimalaitostekniikka, uskonto, urheilu ja ”mamut.” 

Ploki ;-)

 

Näin se vaan menee, että kun kauan elää niin paljon kokee. Kun minä aikoinani pääsin ”tekulta”, luulin olevani suurin piirtein maailman viisain ihminen, tai ainakin sieltä viisaammasta päästä. En todella käsittänyt, että olin vasta oppimisen ja kokemusteni alussa.

Politiikkaan ajauduin mukaan vahingossa, kun minut melkein viemällä vietiin Kansallisten nuorten tapaamisiin Jyväskylässä. Sen verran siihen sytyin, että vaikka en silloista puoluetta ihan omaksi tuntenutkaan, niin se opetti seuraamaan yhteiskunnallisia asioita. Ehkä politiikka ja urheilu kytkeytyvät yhteen siten, että olin noihin aikoihin kohtuullisen tunnettu urheilija Keski-Suomessa ja puolue näki minussa tulevan ääniharavan. No ääniharavaa minusta ei tullut, koska niin paljon en tuntenut vetoa noihin poliittisiin foorumeihin, että olisin panostanut henkilökohtaiseen menestykseeni politiikassa. En sitä ehkä kuitenkaan kovin paljoa arvostanut. Voimalaitostekniikka, jossa pääasiassa olen keskittynyt hyödyttömänä pitämäni tuulivoiman vastustamiseen, perustuu suoraan koulutukseeni ja ammatilliseen kokemukseeni. En todellakaan näe tuulivoiman tuovan mitään käytännön hyötyjä, vaan ainoastaan vaihtotaseemme heikennyksiä. Vain tuulivoimayhtiöiden ”verotusoikeus” pitää ne pystyssä. Karjalan pakolaisista kirjoitan pääasiassa toisessa blogissani ”Pitkärannan paroni” - ainakin se oli tarkoitukseni, mutta kyllähän se täälläkin joskus välähtää.

Urheilu, ”mamut” ja uskonto liittyvätkin sitten jotenkin yhteen. Urheilu on auttanut minua tutustumaan moneen maahan ja sen ihmisiin. Olen todennut, että ihonväristä ja uskonnosta riippumatta ihmiset ovat melko lailla samankaltaisia ja heillä on jokseenkin samat tarpeet joka puolella maailmaa. En todellakaan näe meitä suomalaisia yhtään sen parempina kuin esimerkiksi somaleja. Olen kyllä pahoillani, että monissa Lähi-idän ja Afrikan maissa ei ole onnistuttu täydellistä rauhaa luomaan, mutta ei se oikeuta minua kivittämään näistä maista pakenevia ihmisiä. Sotia osattiin myös täällä Euroopassa, ja jopa Suomessakin vajaa ihmisikä sitten ja kärsimme omista pakolaisongelmista. ”Kuka meistä on siis syytön, heittäköön ensimmäisen kiven.”

Minua meidän sotamme vain hipaisi, mutta sitäkin enemmän siitä kuulin ensimmäisinä elinvuosinani, kun jokaisen yli lentävän lentokoneen pelättiin pudottavan pommeja. Jotenkin tuntuu, että nykyisillä ihmisillä ei ole mitään käsitystä sodasta eikä hitustakaan kokemusta muista maista ja ihmisistä. Se mahdollistaa rasismin, joka täällä Suomessakin kukkii, vaikka yritämmekin nimittää maatamme sivistysvaltioksi. Sitä Suomi ei ole, niin kauan kuin rasistilaumat saavat partioida kaupunkiemme kaduilla.

Joo… kyllä minä olen ”suvakki”. Suvakiksi minut on kasvattanut oma pakolaisuuteni, omat kokemukseni ulkomaalaisista ja ulkomaista, sekä kristillinen elämänkatsomukseni. En ole kokenut mitään ”uskoon hurahtamista”, olen kypsynyt siihen kokemusteni myötä. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että yksikään kristitty ei voi vastustaa tai väheksyä toista ihmistä ihonvärin, kansallisuuden tai uskonnon vuoksi.

Nuorena olin partiossa. Niiltä ajoilta on mielessäni vieläkin partiolaki, jonka eräs pykälä kuului: ”Partiolainen kunnioittaa toisen vakaumusta.”

Luulenpa, että tuo kunnioitus läpi ihmiskunnan toisi pysyvän rauhan tälle planeetalle.