Tosi pahat suomalaiset

Kun nyt edelleen näyttää siltä, että en pääse irti mahanmuuttoaiheesta, niin kerronpa vielä jotain, jota suurin osa suomalaisista ei tiedä eikä varmaan ymmärtäisikään. Kerron historian valossa ajasta, jolloin oman kansamme pahuus pääsi näkyviin. Jokaisesta Suomen kylästä ja kaupungista en voi kirjoittaa, sillä minulla on tekemistä näiden blogieni kanssa muutenkin, mutta riittäköön, että otan yhden esimerkin, josta tiedän vähän enemmän ja mainitsen sitten, että näin kertovat käyneen myös Kalajoella.

  

Tämä kertomus perustuu pääosin suutarimestari Antti Väyrysen muistelmiin. Ainakin yksi Väyrysen jälkeläisistä on ollut myös ministerinä Suomessa 1960-luvulla.

Elettiin Kemijärvellä 1918, kun valtiollinen armeija oli antanut suojeluskunnan tehtäväksi rangaista paikallisia punikkeja sisällissodan aikaisista julmuuksista. Olivatko punaiset syyllistyneet mihinkään julmuuksiin on kysymys sinänsä, sillä oikeastaan Kemijärvellä ei edes kunnolla taisteltu, vaan sillä rintamalla oli melko hiljaista. Maalari Matti Ollanketo toki oli työväentalon iltamissa kehottanut kansaa välttämään kirkossa ja kapitalistien tilaisuuksissa käyntiä. Tämä ja se, että hän oli sikäläisen työväenyhdistyksen johtomies, oli tiettävästi kuitenkin hänen suurin syntinsä. Vielä vähemmän syntisiä olivat kelloseppä Heikki Räsänen, teurastaja Juho Kansanen sekä työmiehet Antti Mikkonen ja Iisak Moilanen.

Eräänä yönä nämä kaikki vain vangittiin, vietiin metsään ja teloitettiin ampumalla. Ennen teloitusta heitä oli julmasti kidutettu ja ruumiit jätettiin metsään mätänemään haaskaeläinten armoille. Minkäänlaista syytettä heitä kohtaan ei koskaan esitetty, ja aikalaiset väittivätkin, että telotuksen syyksi riitti se, että miehet kävivät työväentalolla. Jossakin historiassa väitetään, että teloituksen perusteena olisi ollut suojeluskunnan käymässä oikeudenkäynnissä annettu tuomio. Mitään siihen viittaavaa todistusaineistoa ei kuitenkaan ole olemassa.

Voi voi, onpa hyvä, että ei tuollaista käytäntöä enää Suomessa noudateta, sillä en ole varma, olisiko ”porvarillisen” urheiluseuran jäsenyyskään pelastanut minut, sillä kävinhän aikoinani ainakin Kivistön työväentalolla tansseissa.

Rohkenen epäillä, että Kemijärvi ei ole ainut paikka, jossa tuollaista on tapahtunut. Kenties muistona noista ajoista täällä Kalajoellakin on paikka nimeltä Mestausmäki.

Väitän, että lähes jokaisessa ihmisessä asuu pahuus, joka nousee pintaan sopivissa olosuhteissa. Suomalaisessa ”valkoisessa” historiassa tuodaan kyllä esille Tammisaaren ja Hennalan teloitukset, mutta luultavaa on, että kyseessä on sittenkin vain jäävuoren huippu.

Suomessa voittivat valkoiset, mutta Venäjällä punaiset. Silloin Suomi sai vastaanottaa ensimmäiset pakolaisensa, jotka tulivat silloin Venäjältä. Olen antanut keroa itselleni, että silloinen pakolaisjoukko oli paljon suurempi mitä nykyinen. Silloinen todella köyhä Suomi pystyi vastaanottamaan tuon joukon.

Nykyisin Suomeen tulevat pakolaiset pakenevat pääasiassa samanlaisia vainoja kuin nuo 1918 tapahtumat Kemijärveltä kertovat.

Jos olisin sitä mieltä, että nuo Kemijärven tapahtumat johtuisivat siitä, että vain valkoiset olivat pahoja, niin en ikinä äänestäisi missään vaaleissa mitään oikeistolaista puoluetta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nuo tapahtumat johtuivat siitä, että ihmisessä on pahojakin voimia, ja julmuuksiin syyllistyvät yleensä voittajat, täysin riippumatta poliittisesta asenteesta. Saksa ottaa nyt esimerkillisesti vastaan pakolaisia, vaikka sen ulkomaalaisasujaimisto on jo entuudestaankin suhteellisesti paljon suurempi kuin vastaava väkimäärä Suomessa. Johtuisiko tämä huonosta omastatunnosta, kun Hitlerin vainoja pakeni aikoinaan kymmeniätuhansia ihmisiä Saksasta muualle? Nyt täällä Suomessa on joukko Hitlerin toimia ihannoivia ihmisiä ja heidän liehittelijöitään.

Jos emme ole valmiita auttamaan pakolaisia, olemme kuin Kemijärven suojeluskunta. Julmuus peitettiin siellä isänmaallisuuteen. Aivan samaa tekevät rasistit nyt.