Olen jo muutaman kerran
kirjoittanut matkastani Saksaan, joka sinänsä ei nyt kovin ihmeellinen teko
ollut, olenhan toki käynyt monissa muissakin maissa. Tällä kertaa ero kai
olikin siinä, että en oikeastaan ollut lainkaan huvimatkalla. Tosiasiallinen
tarkoitukseni oli mahdollisimman hyvin tutustua Saksan historiaan ja
kulttuuriin. Lähihistoria ei nyt aivan kaunista katseltavaa ole ja sen
myöntävät saksalaiset itsekin. Siitä olen kirjoittanut aiemmissa blogeissani.
Vanhemmasta historiasta löytyykin sitten paljon merkkihenkilöitä, joista yritin
jotain tietoa onkia ihan tapausten alkulähteiltä.
Martin Luther ja Frederik
Pacius ovat Suomessa tunnetuimpia saksalaisia, joten päätin tavata heidät. Pian
minulle kuitenkin selvisi, että ns. uskonpuhdistajaksi mainittu Luther oli
syntynyt 1483, joten oli varsin todennäköistä, ettei hän enää eläisi. Kieltämättä
tämä aikoinaan munkiksi ruvennut, selibaattilupauksensa rikkonut pappi sai
aikaan jonkinlaisia mullistuksia uskonnossa, vaikka joutuikin riitoihin paavin
kanssa. Mullistuksista merkittävin olikin ehkä katolisen kirkon hajoaminen.
Tekemiään kirkon vastaisia rötöksiä Luther pakeni Wartburgin linnaan, jossa
piileksi salanimellä. Kävin toki sielläkin tämän herran jälkiä katselemassa,
vaikka minulle oli jo silloin selvinnyt, että hänen merkittävin saavutuksensa
oli kuitenkin ajatus raamatun kääntämisestä sekä pienen uskonnollisen lahkon
syntyminen. Tätä lahkoa me suomalaiset nimitämme evankelisluterilaiseksi kirkoksi.
Luther puolusteli tekojaan ns. teeseillä, jotka hän sitten naulasi Wittenbergin
kirkon oveen. Pääosin nämä teesit olivat väitteitä katollisen kirkon oppeja
vastaan. Yritinhän minä käydä siinäkin kirkossa, mutta ei näkynyt lappuja
ovessa. Kirkkoon ei remontin takia
muutenkaan onnistuttu pääsemään.
Totta on, että
liioittelusta huolimatta Lutherilla oli myös kansallista merkitystä lähinnä
saksalaisille. Luther kehitti kirjoituksissaan merkittävästi saksan kieltä ja
on muutamien Suomessakin tunnettujen virsien tekijä.
Wartburg
Wartburg. Kuvat: Markku Werkle
Frederik Pacius oli taas ”mamu”,
joka oli aikoinaan muuttanut Ruotsin kautta Suomeen. Täällä tämä viulisti tuli
tunnetuksi musiikistaan. Suomen kansallislaulu on muun muassa tämän
maahanmuuttajan säveltämä. En siis tavannut
Saksassa Paciustakaan, vaikka kävin kyllä hänen syntymäkaupungissaan
Hampurissa, jossa on vain muistolaatta hänen muistokseen.
Fredrik Pacius, n. 1948
Olisihan siellä ollut
tietysti eläviäkin kuuluisuuksia, mutta kun se aika asetti tiettyjä
rajoituksia, mutta oletettavaa on, että kun muun osan maapalloa olen tutkinut
palaan taas Saksaan. Ovat ne sakemannit
sellaisia maailmanvalloittajia, että aina sieltä jotain uutta löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti