Suomi ensin

Kun Helsingin poliisi hajotti Suomi ensin -liikkeen mielenosoitusleirin Helsingin aseman seuduilla, mutta jätti hajottamatta pakolaisten ja maahanmuuttajien vastamielenosoitusleirin, törmättiin oikeastaan siihen asiaan, johon on törmätty tässä maassa jatkuvasti. Suomalaisten rasistien aiheuttamiin vaikeuksiin ja vaaratilanteisiin.

Kyllä minä olen tietysti suvakki, jos sitä nimitystä halutaan käyttää, mutta niin ovat rasistitkin rasisteja, halusivatpa käyttää mitä nimitystä tahansa. Eivät he ainakaan mitään maahanmuuttokriittisiä ole, sillä eivät he koskaan ole kritisoineet maahanmuuttoa, vaan ainoastaan vastustaneet sitä. Varmaan meidän maahanmuuttopolitiikassakin olisi kritisoimista, vaikka kohtuullisen hyvin Suomi on onnistunut asian hoitamaan. Suurimpana ongelmana minä näen nuivan turvapaikkapolitiikan, joka perustuu siihen, että joku suomalainen viranomainen kuvittelee olevansa kykenevä arvioimaan jonkun maan turvallisuustilanteen, vaikka saattaa olla, että yksikään kyseisen instanssin virkailija ei koskaan ole edes käynyt kyseisessä maassa.

Oikeasti turvallisuustilanne ei olekaan maakohtainen, vaan se on hyvin henkilökohtainen. Maa, joka saattaa olla joillekin hyvin turvallinen, saattaa olla toiselle kuolonloukku. En väitä olevani kansainvälisten asioiden asiantuntija, vaikka olenkin käynyt ehkä useammassa maassa kuin moni noista kyseisistä asiantuntijoista. Olen kuitenkin kykenevä tekemään johtopäätöksiä tapahtuneiden tosiasioiden perusteella. 

 

Ehkä joku muistaa, kun kirjoitin blogikirjoituksen nimeltä ”Alin karkotus”. Se kertoi Suomeen tulleesta pakolaisporukasta, joka sai kielteisen turvapaikkapäätöksen. Muut paitsi Ali noudattivat tuota päätöstä ja palasivat lähtömaahansa. Alikin joutui Suomessa viranomaisten metsästyksen kohteeksi, mutta onnistui pysymään tässä maassa lähinnä kirkon ansiosta. Tuon tarinan jatkoa en vielä silloin osannut kirjoittaa, mutta teen sen nyt.

Alin turvapaikkahakemus käsiteltiin useiden valitusten jälkeen uudelleen, ja hän sai luvan jäädä Suomeen. Nyt Ali on työtätekevä ja veroa maksava suomalainen, mutta hänen toverinsa tapettiin melkein välittömästi heidän palattuaan tuohon ”turvalliseksi” luokiteltuun lähtömaahan. Mistä tämä oikeasti kertoo? Se kertoo siitä, että on oletettavaa, että yksikään pakolainen ei ole paennut huvin vuoksi ja että meillä on jotenkin nurinkurinen palautusjärjestelmä. Meidän ei pitäisi edes miettiä, onko turvallista palauttaa pakolainen lähtömaahan, vaan meidän tulisi ajatella, että mitä haittaa siitä olisi, jos hän saisi jäädä Suomeen. Lupa tulisi olla automaattinen, jos olisi oletettavaa, että siitä ei olisi kovin suurta haittaa.

Kuten jo aluksi totesin, suurimmat konfliktit ja häiriötilanteet ovat aiheutuneet juuri rasistisiksi järjestöiksi luokittelemien ja yksittäisten rasistien toiminnasta. Rasistisiksi joukkioiksi minä luokittelen kaikki Suomi ensin -järjestöt, samoin kun Homma-foorumit ja Odinin soturit.

En väitä, että kaikki pakolaiset olisivat enkeleitä, mutta suurin osa on kunnon ihmisiä. Samoin kun suurin osa suomalaisistakin on sitä. Me ihmiset olemme ihmisiä omine heikkouksinemme, mutta varmaa on kuitenkin, että pakolaiset ovat kokeneet sen elämän nurjan puolen ja haluavat vain elää rauhassa.

Olen kertonut ennenkin siitä palestiinalaisnuoresta, jolta kysyttiin, mikä on parasta Suomessa. Vastaus tuli kun pyssyn suusta: ”Ei yhtään Israelin sotilasta.” Ehkä esimerkki ei ole paras mahdollinen, mutta se kertoo ajatuksista jotain. Ainakaan tämä mies ei tullut järkyttämään Suomen rauhaa.