Mädät määritelmät?

Voit iskeä tietokoneeseesi lähes minkä tahansa hakusanan ja löydät varsin pian määritelmän siitä, mitä sana tarkoittaa. Tämä määritelmä on pian muuttunut faktaksi, vaikka on mahdollista, jopa todennäköistäkin, että tällä määritelmällä on vain hyvin vähän tekemistä - jos ollenkaan - totuuden kanssa.

Keräsin joukon tällaisia sanoja ja ihmeekseni huomasin, että olin kovin monesta asiasta vähintään eri mieltä, ellen peräti tietämätön. Ihan aina ei kyse kuitenkaan ollut tietämättömyydestä, sillä minulla on aihetta olettaa, että joissakin asioissa tietämykseni ylittää jopa näiden määritelmien laatijoiden tietämyksen. Tämä tietämys ei ole syntynyt sanoja pyörittelemällä, vaan sitä nimitetään kokemukseksi. Niin että määritelkääpä nyt sitten sana ”kokemus”.

Suomessa on aivan omituinen määritelmä sanalle ”pakolainen”. Siihen on sotkettu valtakuntien rajat ja monet muut täysin asiaan kuulumattomat seikat. Olenkin miettinyt, onko suomalaisten pakolaismääritelmällä joku poliittinen pohja, vai johtuuko se yksinkertaisesti huonosta kielitaidosta. Minun käsitykseni mukaan pako tapahtuu silloin, kun henkeen, terveyteen tai omaisuuteen kohdistuu niin suuri vaara, että tämän vaaran välttämiseksi on pikaisesti siirryttävä muualle.

Oman määritelmäni mukaan minä olen kaksinkertainen pakolainen. Minä ja perheeni paettiin ”ryssää” ja sotaa Karjalasta 1944. Nyt aikuisena osoittautui, että tuulimyllyjen aiheuttava inframelu vaaransi terveyteni, joten jouduin pakenemaan myös tätä vaaraa. Poliittiseksi tuota määritelmää epäilen siksi, että sotien jälkeen oli tässä maassa ”ryssän pelko” niin suuri, että oli korrektia todeta, että eihän venäläisiä ja sotaa kukaan paennut… meidät vain evakuoitiin. No uskokoon ken tykkää, mutta minä väitän yhä edelleen, että meitä Karjalan pakolaisia oli lähes puoli miljoonaa. Tuohon määrään verrattuna se junalastillinen ihmisiä, joka levisi kun varpusparvi Elisevaaran aseman pommituksissa, joista Neuvostoliiton pelossa ei edes uskallettu kertoa, oli kuin pisara meressä. Heitä ei suinkaan evakuoitu, vaan osa päätyi ruumispinoon asemalle ja osa tuli Kanta-Suomeen kuka mitenkin pääsi. Ihmisiä loikki tavalla tai toisella koko pitkän Itärajamme matkalta lähemmäksi länttä, sotaa ja puna-armeijaa pakoon.

En suinkaan väitä, etteikö myös evakuointitoimiin olisi ryhdytty, mutta siinäkin oli kyse vain pakoon auttamisesta. Varsinainen evakuointi suoritettiin rauhanaikaisissa oloissa sodan jälkeen, kun Suomi luovutti alueita, joita Neuvostoliitto ei onnistunut valtaamaan.

Koko Suomen pakolaiskysymys nousi keskustelunaiheeksi, kun muutamia pakolaisia päätyi myös Suomeen alueilta, joissa nyt sodittaan. Jotkut tietämättömät määritelmien uhrit kehtasivat väittää, että ei Karjalan pakolaisia voi verrata esimerkiksi Syyrian pakolaisiin. No onhan siinä tietysti ero, mutta toki verrata aina voidaan. Silloin piti auttaa pakon edessä, mutta nyt se perustuu solidaarisuuteen ja inhimmillisyyteen, ehkä myös kansainvälisiin sopimuksiin. Lisäksi Karjalan pakolaisia oli moninkertainen määrä verrattuna nykypakolaisten joukkoon. Jos nämä pakolaiset olisivat ainoita, jotka olisivat seuraamassa esimerkiksi Salpausselän kisoja, puhuttaisiin yleisökadosta. ”Paljon” on siis varsin suhteellinen käsite, mutta ei kai kuitenkaan voida puhua mistään ”pakolaistulvasta”. Eiköhän kyse ole korkeintaan roiskeista.

 

Ja Karjalan liiton johtohenkilöille minä sanoisin: ”Ottakaa lakki kauniisti käteen, lukekaa historiaa ja myöntäkää totuus.”