Se oli miehen työ

Siis miehen työ, joihin osallistui myös muutamia naisiakin. Kyse on siis siitä, että joukko vastuuntuntoisia perussuomalaisia päätti erota rasistiseksi muodostuneesta puolueesta ja sen eduskuntaryhmästä. Simon Elolle tuli melkein tippa silmään hänen ilmoittaessaan asiasta lehdistölle. Kyse oli juuri siitä, että tehtiin se mitä tehtävissä oli ja samalla pelastettiin maa hallituskriisistä.Olin paikalla Jyväskylän puoluekokouksessa. Vaikka en ollut äänioikeutettu, olin haistavina ilmassa jo jotain hämäräperäistä toimintaa, joka ei vaikuttanut aivan demokraattiselta. Sampo Terho jakoi pinssejä ja teki vaalityötä oman valintansa puolesta, mutta Halla-ahon leirissä oli melko hiljasta. Jopa pelottavan hiljaista. Puheenjohtajaehdokkaiden puhuessa marssi saliin joukko tummapukuisia pukumiehiä ja mitä heidän puheistaan saatoin päätellä, oli kyse melko yhtenäisestä rasistiryhmästä. Vielä siinä vaiheessa en käsittänyt, että kyseessä oli tapahtuma, joka kokonaisuutena liittyi puheenjohtaja vaaliin. Jo ruokasalissa olin havainnut toisen ryhmittymän, joka oli selkeästi rasistinen ja poimin sieltä lauseen: ”Tultiin melko kaukaa äänestämään Halla-ahoa.”
 

Kuvakaappaus: Kaleva

Ei tullut pieneen mieleenkään, että kyse olisi jostakin vallankaappauksesta, sillä onhan näitä rasisteja aina kuulunut tähän puolueeseen, mutta oletettavasti he ovat olleet puolueessa vähemmistönä ja enemmistö on suhtautunut varsin maltillisesti tähän äänekkääseen vähemmistöön. Puolueen johto on jopa puolustanut näitä vihapuheista tuomittuja puoluetovereita. Jäkiviisas on tietysti helppo olla, mutta nuo rasistit olisi pitänyt erottaa puolueesta heti tuomioiden jälkeen. ”Rasismi ei saa kuulua minkään puolueen ohjelmaan,” lausui vaimoni sanomalehti Keskisuomalaisen haastattelussa jo ennen äänestystä. Juuri näin se on. Jos nämä lainrikkojat olisi heti erotettu, ei koskaan olisi jouduttu tähän tilanteeseen.

Kun yli 20 puolueen kansanedustajaa eroaa puolueen eduskuntaryhmästä, on selvää, että asiat eivät ole kunnossa. Tuskinpa yksikään muu puolue olisi valinnut puheenjohtajakseen rikoksesta tuomittua henkilöä. Tuskinpa oikeasti ”perusperussuomalaisetkaan”. Rikollinen on aina rikollinen. eikä se siitä sillä muutu, että syyteoikeus vanhenee, tai mahdollinen tuomio on kärsitty. Ainakin Suomen uusi vaihtoehto puhdistui nyt kerralla tuosta rikollisesta porukasta, joka läsnäolosta tuskin mikään ryhmittymä voi hyötyä.

Jos olisin noiden ryhmästä eronneiden neuvonantaja, sanoisin kyllä, että pitäkää rikollisten suhteen nollatoleranssi. Kavahtakaa myös jatkuvia puolueen vaihtajia, sillä on oletettavaa, että ei heitä ihan suotta ole pois potkittu.

Noista kahdesta neuvosta olen poliittisen urani aikana koettanut itse pitää aina kiinni. ”Ei yksi pääsky kesää tee” sanotaan, joten olen jopa joskus sortunut ehdottamaan tällaista henkilöä jonkinasteiselle johtopaikalle, ja eihän siitä hyvää seurannut.

Tulin tässä nyt mieleeni, että mitähän mahtaa tapahtua lukuisissa kunnanvaltuustojen perussuomalaisissa ryhmistä. En usko, että ainakaan kaikki ovat halla-aholaisia.

Näin siis nyt kävi, vaikka olin jo kerran sanonut, että en enää ”persuista” puhu. Joskus sattuu vain jotain yllättävää.