Sirpalepuolueet

Sirpaleiksi nimitän niitä suomalaisia pienpuolueita, jotka eivät kannatukseltaan onnistuneet ylittämään edes eduskuntaan oikeuttavaa rajaa.  Etupäässä nämä ovat jäänteitä joistakin vanhoista järjestöistä tai puolueista, joilla ei ole todellista merkitystä, vaikka joskus saattaa jotain ideaakin olla puolueen ohjelmassa.

Näitä puolueita en halua asettaa minkäänlaiseen järjestykseen minkään asian suhteen. Yhteistä näille kaikille puolueitten sirpaleille on se, että ne ovat enemmän tai vähemmän jonkun isomman puolueen palasia ja niiden perustajana on joku ns. emäpuolueen jäsen.  Valitettavan usein jotenkin joukkoon sopeutumaton yksilö, jolle ei ole johtajan paikkaa löytynyt tai joka tavalla tai on joutunut hakaukseen puolueen kanssa.  Tämä ei nyt ole mitenkään tavatonta suomalaisessa politiikassa.

On muutamia sirpalepuolueita, jotka ovat puoluerekisterissä, ja esimerkiksi Muutos 2011 on sellainen, joten Perussuomalaisista erotettu James Hirvisaari sai perustettua oman eduskuntaryhmän liityttyään Muutos 2011 puolueeseen. Tosiasiassa se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että puolue ei edelleenkään ylitä eduskunnan kynnystä.  Minulla kun sattuu olemaan hieman sukulaissuhteitakin tähän puolueeseen, olen vilpittömästi pahoillani, että puolueesta näyttää tulevan ”persuista” pois potkittujen kaatopaikka. Suurelta osinhan puolueen ohjelma on hyvin samanlainen kuin Perussuomalaistenkin ohjelma. Vaikka veri onkin vettä sakeampi ja olen eronnut Perussuomalaisista, en silti halua liittyä tähän epäsosiaalisten porukkaan.  Politiikasta kirjoitan niin kauan kuin kynä pysyy käsissäni ja jaksan tapahtumia seurata. Kun varsinainen puoluesidonnaisuus puuttuu, voin huomattavasti vapaammin käsitellä asioita.  Aktiivi politiikkaan en aio koskaan palata.

Mielessäni ei ole käynytkään, että purkaisin näkemyksiäni kaikista pikkupuolueista, eikä minulla varmaan ole niistä riittävä tietoakaan. Käsityksenäni kuitenkin voin kertoa, että Suomen kommunistinen puolue ja Suomen kommunistinen työväenpuolue ovat melko tarkoin toistensa kopioita. Tarvittiin vain kaksi puoluetta, että kommunismin kuolemaa voitiin surra kahden puoluejohtajan voimin.  Toki puolueet voivat olla myös toistensa kilpailijoita, mutta ihmetyttää vain, mistä ne kilpailisivat. Sen verran viimeisiään vetelee jo kommunismi suomessakin, että eivät ainakaan eduskuntapaikoista.

Köyhien asiallakin näyttää olevan ihan oma puolueensa. Eikös se niin ole, että kaikki puolueet ilmoittavat olevansa köyhien asialla. Erillisenä puolueena se tuntuu vitsiltä, samoin kun nimeä Itsenäisyyspuolue kantava ryhmittymä.

Kun olen käynyt keskusteluja näistä sirpalepuolueista, on asioista hyvin perillä olevalta taholta todettu, että pienpuolueiden menestyksen suurin este on puolueet itse. Ne muodostuvat ihmisistä, joille ei mikään tunnu oikein sopivan, ja jo kolmen ihmisen ryhmä saa aikaan riidan. Sellainen puolue ei voi koskaan menestyä pitkällä aikavälillä.

Kaiken kaikkiaan Suomessa on aivan liikaa puolueita, josta syystä puolueet ovat hyvin toistensa kaltaisia.