Kolmas valtakunta

Kaikkihan me Hitlerin tunnemme. Aika veitikka, joka haaveili suuresta saksalaisesta valtiomahdista, jossa eli ja asui vain puhdasrotuisia arjalaisia. Aina ei ihmisen suunnitelmat onnistu. Ei aina edes puoliksikaan. Ei riitä, että puku vähän rypistyi, vaan joskus joutui konttaamaan oikein kovastikin kontallaan. Ensimmäinen valtakunta oli hajonnut 1809 ja ns. toinenkin valtakunta oli hajonnut 1917 Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan. Ehkäpä Aatu pelkäsi historian toistavan itseään. sillä hän ei oikein pitänyt nimityksestä ”kolmas valtakunta”. Lähes uskomattomalta tuntuu niiden uhrien määrä, joka syntyi supervaltiota rakennettaessa.

Hampurin raatihuoneella on näyttely, jossa kuvaillaan muutamien ei-juutalaisten uhrien kohtaloita ja syitä, joita käytettiin  tekosyinä heidän likvidoimisekseen. Monet olivat kehitysvammaisia, joita supervaltiossa ei voinut olla, mutta hyvin monille yksinkertaisesti keksittiin joku syy tai sairaus, joka antoi ”oikeuden” ihmisen tuhoamiseen. Tällaisia syitä olivat mm. homous, poliittiinen aktiivisuus ja yksinkertaisesti vain ns. ”valtion vastainen” toiminta. Valtion vastaista toimintaa oli esimerkiksi juutalaisten suojelu. Näitäkin uhreja oli tuhansia.

Kokonaan toisesta suuruusluokasta puhuttiin, kun puhuttiin juutalaisten massiivisesta tuhoamisesta. Holokaustin uhrien määrä oli arviolta18 000 000 , joista juutalaisia vajaa puolet. Muita olivat mm. Jehovan todistajat, venäläiset, puolalaiset ja aiemmin mainitut ryhmät.

Saksassa ja sen ympäristövaltioissa oli keskitysleirejä kymmenittäin, joista toiset toimivat pelkästään tuhoamisleireinä, kun taas toiset olivat melkein vankileirien kaltaisina. Pääleiri sijaitsi Saksan Weimarissa, jossa mm. koulutettiin kaikkien leirien vartijat. Tunnetuin tuhoamisleiri oli Auswitsch, jossa tapettiin noin miljoona juutalaista. Weimarissa sijainneessa työ- ja koulutusleirissä kuoli noin 60 000 ihmistä, vaikka leiri ei ollut tuhoamisleiri.

Vierailimme 28.01. Weimarin leirillä, Buchenwaldissa. Edellinen päivä oli sattumalta Holokaustin uhrien muistopäivä, ja se kyllä jotenkin kolautti. Leirillä oli tehty myös lääketieteellisiä kokeita elävilläkin ihmisillä, ja erilaisten koepaikkojen ja polttouunien näkeminen sai tällaisen monissa liemissä keitetyn raavaan miehenkin melko totiseksi. Uskomattomalta tuntuu ihmisen julmuus silloin, kun suuruudenhulluus vie harkintakyvyn. Varmasti jää ikuiseksi arvoitukseksi, tiesikö Saksan kanssa todellakin mitä tapahtui ja missä. Sen verran nyt tunnen saksalaisia, että uskomattomalta tuntuu minustakin, että kansa olisi voinut toiminnan hyväksyä.

Tosiasiassa ei kolmatta valtakuntaa siis oikeasti koskaan syntynyt, vaan se jäi elämään nimenä ja haaveena. Toivottavasti maailmassa ei koskaan synny diktaattoria, joka saisi päähänsä perustaa neljännen valtakunnan. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ei tämäkään hanke ihan ilman uhreja voisi syntyä.

Kuvia keskitysleiriltä olkaa hyvä.