Hampurin merimieskirkossa

Lyhythän tämä Saksan vierailu oli koko Saksaan tutustumiseen, mutta paljon me Pirjon kanssa ennätettiinkin. Lentokoneella lennettiin Hampuriin, josta siis vuokrattiin auto, jolla kerttriin viikossa rullaamaan reilut pari tuhatta kilometriä, ennen kuin taas palattiin Hampuriin ja Finnairin koneella takaisin Helsinkiin. 

Viimeinen yö vietettiin Pirjon ystävättären Even vieraana, ja seuraavana päivänä tutustuttiin Hampurinsuomalaiseen merimieskirkkoon ja illalla sitten, mitenkäs muuten… maailmankuuluun Reberbahniin. Kovin vastakkaiset kohteet siis samana iltana.  Vaikka onhan näillä jotain yhteistäkin: suomalaiset merimiehet.

Merimieskirkko kiinnosti erityisen paljon siksi, että olen täällä Kalajoella satamakirkon vapaaehtoistyöntekijänä ja saanut sitä kautta tutustua moniin merenkulkijoihin.

Even tytär Sarah oli nyt kuskinamme ja vei meidät merimieskirkkoon, jossa lörpöttelevä papukaija tervehti meitä heti selvällä suomen kielellä.  

Suomen kieltä puhuivat myös merimieskirkon työntekijät, joten ihan itse, ilman Pirjon tulkkausta, pystyin juttelemaan heidän kanssaan. Se olikin ensimmäinen kerta, jolloin kuulin suomea puhuttavan koko reissun aikana. Ei ollut satamassa ennestään tuttuja laivoja, eikä kirkossa tavattu myöskään samoja merimiehiä, jotka olivat jo Kalajoella tulleet tutuiksi.  Sattui kuitenkin olemaan Nesteen tankkeri, jonka merimiehiä sain hieman haastateltua. Olivat kyllä kuulleet Kalajoen satamakirkosta, mutta epäilivät, ettei Nesteen laivoilla olisi sinne asiaa. No niin uskoin minäkin.

Olihan se paljon isommassa kaupungissa isompi kirkko, mutta henki oli paljon samanlainen kuin meillä Kalajoellakin. Tarjoiltiin kahvia ja sielunhoitoa. Sattui kuorokin harjoittelemaan samana iltana kirkon tiloissa, ja se tietysti kiinnosti Pirjoa, joka laulaa Suomessa useammassakin kuorossa.

Pieni myymäläkin löytyi kirkosta, aivan kuin meiltä Kalajoeltakin, mutta tavaravalikoimassa oli hieman eroa.  Ei löydy Kalajoelta kaljaa eikä Koskenkorvaa, jota toki en puutteena pidäkään. Ei taida kaivata moni muukaan satamakirkkolainen. 

Merimieskirkkokin on aikojen saatossa paljon muuttunut. Hampuri on iso kaupunki, asukasluvultaan noin Norjan kokoinen, joten ei ihme että siellä asuu ja oleskelee myös paljon suomalaisia. Suomalaisia kaupungissa on paljon myös turistiaikana, joiden kohtaamispaikaksi kirkko on muodostunut. Satuimme kirkolle aika hiljaisena aikana, mutta meille se sopi hyvin. Kerettiin juttelemaan kirkon vapaaehtoisten kanssa, joita näkyi olevan Hampurissakin. 

Kun sitten lopulta maltoimme lähteä kohden keskustaa, vilkaisimme muutamia satamassa olevia laivoja. Voin vain todeta, että monetkaan niistä eivät olisi edes sopineet Kalajoen satamaan.  Ainakin minusta tuntui siltä!

”Hei, hei… hyvää yötä”, huuteli papukaija ja toivotti meille hyvää matkaa.