Minkäs minä sille voin, että minä en oikein osaa
laulaa, enkä muutenkaan ole erityisen musikaalinen. Musiikista kyllä pidän ja
siksipä vaimoni tyttären, Annen, konsertti, oli oikeastaan se syy, miksi
Saksaan lähdettiin. Ihan pelkästään se ei tietenkään niin ollut, sillä niin
hyvä laulaja kun Anne olikin, ei hän kuitenkaan koko viikkoa olisi jaksanut
laulaa. Viikon verran siis Saksassa oltiin ja vuokrabemarilla kierrettiin puoli
valtakuntaa. Kaiken tärkeimmän siis saatte lukea tästä blogista jos aikaa ja
halua on.
Tässä siis Annen konsertti.
Olkaa hyvä ja pankaa paremmaksi jos lahjat riittävät. Jos en nyt
itseäni hyvin musikaalisena pidäkään, niin kuuntelen kuitenkin sujuvasti. On
itku, että Anne ei ole minun sukuani, mutta se ei välttämättä olisi tehnyt hänestä epämusikaalista.
Ovathan poikani Jiri ja Jori kohtuullisia soittajia ja sukulaismiehet Jari ja
Jouni jo joltisiakin laulajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti