sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Olympiaurheilua?


Ihmisen mielikuvituksella ei varmaan ole mitään rajoja. Näin olen ajatellut, kun olen katsellut nyt meneillään olevia Korean kisoja.  Toki on totta, että joku erikoisominaisuushan useilla mitalisteilla on, mutta en minä ainakaan pidä kaikkia edes urheilijoina.


Tahko Pihkalan sanotaan sanoneen, että laskettelu ei ole urheilua, koska ”konevoima vie ylös ja painovoima tuo alas”.  Tuskinpa Tahko on koskaan niin sanonut ja jos on, niin hävetä saisi.  Kyllä alppilajeissa miestä kysytään siinä kuin jossain curlingissakin.  Curling toki on kiva peli ja kyllä siinä jotain ideaa, mutta kokonaan toinen kysymys on, onko se sovelias olympialaji. Ehkä on, ehkä ei. En minä siihen oikeasti halua kantaa ottaa… varmasti kiva peli, aivan kuin esimerkiksi keilailu. 



Sen sijaan, että keinotekoisia variaatioita joka lajista tehdään, jotta saataisiin lisää porukkaa olympialaisiin ja sitä kautta uusia kansallissankareita, meidän tulisi miettiä urheilun ideologiaa.

Jos olisin Euroopan omistaja, tai edes Olympiakomitean jäsen, niin tekisin kaikkeni, että olympiaurheilu pysyisi urheiluna. Ehkäpä jotkut antiikin kisat voisivat olla tiennäyttäjinä.  En minä keskustelisi mistään nyrkkeilyn poistamisesta, vaikka joitakin lajeja karsisinkin.  Nyrkkeily on ollut olympiakisojen ohjelmassa alusta alkaen, vaikka lajina onkin kehittynyt. Lajin kieltämiselle ei liene mitään järkeviä perusteluja, mutta kyllä ihmetystä herättäviä lajejakin löytyy.

En oikein tiedä, onko välttämätöntä juosta kilpaa metrin välein, tai vastaavasti hiihtää kilometrin välein. No ihan kirjaimellisesti ei noin tehdäkään, mutta jos sama ukko voittaa kultaa kolmessa, jopa viidessäkin lajissa, on kyse liian samankaltaisista lajeista. Kyllä se karsinta sieltä pitäisi aloittaa.

Henkilökohtaisesti ihmettelen ehkä eniten kelkkailua.  Toki siinä rattimieheltä vaaditaan tarkkaavaisuutta ja taitoa, ja olkoonkin, että yksittäinen mies voisikin kilpailla tuossa lajissa, vaikka painovoiman osuus on varmaan suurempi kuin muissa perinteisissä alppilajeissa. Ihmettelenkin esimerkiksi nelimiehiskelkkaa.  Toki koko porukka työntää kelkan liikkeelle, mutta sitten vain kyytiin ja vastuu jää rattimiehelle.  Se on vähän niin kuin linja-autot ajaisivat kilpaa ja kaikille matkustajille jaettaisiin mitalit.  Kieltämättä jännää seurattavaa tuo nelimiehiskelkkailu, mutta niin varmaan olisi linja-auto kilpailutkin. Varmasti matkustajilla olisi vielä jännempää kuin kelkan kyydissä istujilla.  Kultamitalimiehiä tulisi vähintään saman verran kuin jossakin pallopelissä. 


Kuka suinkin tuntee minut, niin tietää, että en todellakaan ole mikään urheilun vastustaja, päinvastoin. Vähän epävarma olen, olisiko minusta edes sen linja-auton kyytiin, mutta yritän mielipiteilläni tehdä oman osuuteni mitalien arvostamiseksi. Linja-autokuski olisi mitalinsa ansainnut, mutta saakoon matkustajat vain urhoollisuusmitalin. Tämä lienee sopiva palkinto kelkankyytiläisillekin.

Kauan eläköön painovoima… ja nuijapäisyys.
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti