Aktiivimalli

Alunperinhän tämä blogi oli tarkoitettu puhtaasti poliittiseksi, mutta kun olen luopunut jo aktiivipolitiikasta, olen myös koettanut siirtää ainakin puoluepolitiikkaa hieman syrjemmälle. Eihän se aina onnistu, sillä kun on lähes puoli vuosisataa seurannut asioita, ei sitä aivan välinpitämättömästi voi maailman tapahtumiin suhtautua. Päätin myös, että koetan suhtautua hyvin puolueettomasti asioihin, joihin törmään, mutta joskus minunkin maltillinen vereni kuohahtaa. Kannanottoni saattavat vaikuttaa puolueellisilta, mutta kyllä ne perustuvat suhteellisen pitkään kokemukseen ja ymmärrykseni mukaisiin tosiasioihin.

Juuri nyt, tätä kirjoittaessani, kansa ja muutamat poliittiset puolueet osoittavat mieltään hallituksen aktiivimallia vastaan. SAK, joka ei halunnut osallistua hallituksen kanssa yhteiseen neuvonpitoon aktiivimallin valmistelusta, yrittää nyt huutoäänestyksellä saada porukkaa demarien vaalityön tueksi.  Minun mielestäni nämä asiat tulisi sopia neuvotteluissa, ja poissaolevat tyytyköön läsnä olevien päätökseen.

 

Puhutaan jopa joistakin työttömän aseman huononnuksista. No minä en kyllä sellaisia näe, ellei sitä pidetä huononnuksena, että työttömältä edellytetään jotain tekoja itseltäänkin.  Hallitus on luvannut, että jos joku vaatimus on todella mahdoton toteuttaa, niin työttömyystukia ei katkaista. Pakko kai tuohonkin on luottaa, joten en kyllä mitenkään näe mitään heikennystä.

Tosiasia on, että työllisyys on nyt parempi kuin vuosikymmeniin. Tilastojen mukaan tilanne oli yhtä hyvä 27 vuotta sitten, joten lienee tarpeetonta syyttää tätä hallitusta.  Ehdottomasti tämän hallituksen toimet ovat olleet työllisyyttä tukevia ja SAK:llekin tarjottiin mahdollisuus tulla mukaan neuvotteluihin, joissa olisi voinut tehdä parempiakin ehdotuksia. Ainakin se olisi ollut tuloksellisempaa, halvempaa ja järkevämpää kuin torilla huutaminen.

Vai olisiko sittenkin niin, että SAK:n tavoitteena on tukea vasemmistopolitiikkaa, sillä vasemmistopuolueiden edun mukaistahan on, että kansa voi huonosti? Siksi kai nämä puolueet eivät todellisia parannuksia haluakaan.  Erittäin tärkeää tuntuu olevan se, että hallituksen kaikkia päätöksiä voidaan moittia ja sen tekoja ei missään tapauksessa voida tukea.

Olen joskus luvannut, että en arvostele demarien Antti Rinnettä, Vasemmistoliiton Li Andersonia enkä vihreiden Touko Aaltoa. Lisään tuohon lupaukseen myös sen, että jos toimenpiteet ja puheet tuollaisina jatkuvat, en myöskään arvosta heitä.

Jotenkin minulle on syntynyt sellainen käsitys, että kaikki nuo puolueet yrittävät kerätä kannatustaan kurjistamalla tätä maata.  Jotenkin minusta tuntuu, että meillä on nyt parempi hallitus kun vuosikymmeniin. ja se näkyy kyllä tuloksissa, joita ei oikeasti voi mollata.