Oikeestikko pittää pelätä?

Suomalaisten poliitikkojen ajatuksena tuntuu olevan erilaisten uhkakuvien luominen, ikään kuin se takaisi menestyksen vaaleissa. Jos et äänestä minua, niin mörkö vie sinut. No sen olen elämäni aikana todennut, että äänestyskäyttäytymiseni ei ole elämääni muuttanut, mutta toki olen halunnut vaikuttaa yhteisiin asioihin. Ehkäpä sillä on hieman merkitystä ollut, vaikka en pidäkään demokraattisia päätöksiä ihan parhaina mahdollisina. Toki tiedän, että minulla on kohtuullinen kokemus ja hyvä koulutus. Voisi siis olettaa, että osaan jotenkin käsitellä oman ääneni merkityksen ja tiettyjen asioiden vaikutuksen tähän yhteiskuntaan.  Merkityksettömäksi ääneni tekee kuitenkin se, että äänestyspaikalle kuskattu vaivaistalon Erkki voi heti äänellään kumota ääneni. Lopullinen niitti ääneni vaikutukselle tulee, kun Pentti Penkkiurheilija vetäisee paperiin jonkun hiihtäjän numeron, siksi että tämä on hävinnyt vain sekunnin sadasosan joissakin hiihtokilpailuissa. Voittajaa ei voi äänestää, kun se ei ole edes suomalainen.

Olen syvästi tietoinen siitä, että demokraattisessa yhteiskunnassa ei ketään saa rajata pois äänioikeuden piiristä sillä perusteella, että on olemassa epäilys, että tämä ei tiedä mitä äänestää ja mistä äänestetään. Jotain kuitenkin voitaisiin tehdä. Asetettaisiin ehdokkaille tiettyjä vaatimuksia. Näinhän tekevät yrityksetkin johtohenkilöitä palkatessaan: ”tehtävään sopiva tutkinto tai kokemus”. Näin Erkinkin ääni voitaisiin laskea turvallisin mielin.

Ehkäpä ehdokkailla pitäisi myös olla itsesensuuria sen verran, että eivät maalaisi uhkakuvia asioista, joiden vaarallisuutta he eivät lainkaan käsitä ja jota he eivät edes tunne. Tuntemattomat asiat ovat kuitenkin suurimpia pelottelun aiheita. 

 

Joskus päätin mielessäni, että en enää nimeltä mainitse ketään ihmistä näissä kirjoituksissa ja tuon esille vain asiat.  Kun pelottelusta nyt kuitenkin kirjoitan, niin en ihan olankohautuksella voi ohittaa Laura Huhtasaarta. Hänen koko presidentinvaalikamppanjansa perustui pelon lietsomiseen: pakolaiset tulevat Suomeen ja EU:sta tulee liittovaltio.  Sveitsiähän Huhtasaari kovasti tuntui ihannoivan, mutta taisi unohtaa, että joka neljäs sveitsiläinen on ulkomaalainen. Sveitsin on myöskin liittovaltion kaltainen valtio, ja mikä ihmeellistä: amerikkalaiset tuntuvat olevan varsin tyytyväisiä maahansa.

Olisiko se niin, että ulkomaalaiset ja liittovaltio eivät sitten olisikaan niin kauheita asioita, kun ne saadaan kuulostamaan uhkakuvia luotaessa?

Oikeasti en tiedä minäkään, onko EU-liittovaltiona parempi tai huonompi kuin nyt. En myöskään osaa arvioida euron vaikutusta talouteemme.  Kansainväliset kokemukset kuitenkin kertovat, että ne maat, joissa on paljon siirtolaisia, ovat myös taloudellisesti menestyneet keskivertoa paremmin.  Ihan lähinaapurimme Ruotsi on tästä hyvä esimerkki.  Siellähän on mm. puoli miljoonaa elintasopakolaista Suomesta.

Oikeasti en itse ole antanut pelolle sijaa.  En pelkää ydinvoimalaitoksia, koska ydinvoima on tilastojen mukaan puhtain ja turvallisin tapa tuottaa energiaa. En pelkää edes kolmatta maailmansotaa, vaikka sen todennäköisyys on suurempi kuin ydinvoimaonnettomuus Suomessa.  Nuo muutama pakolainenkaan eivät saa minua vapisemaan, sillä lähes kaikki tuntemani ”mamut” ovat ihan mukavia ja ahkeria ihmisiä, päinvastoin kun monet suomalaiset.

Oikeasti ainut pelon aihe, sekin hyvin teoreettinen, on se, että maahamme olisi tullut Huhtasaaren kaltainen presidentti. No tosiasiassa sekään ei ollut realistinen pelko, sillä niin hullu ei tämä kansa sentään ole.  Luultavasti kyse ei olisi pelkästä osaamattomuudesta, vaan myös selkeästä uhittelusta ja rasismista. Ehkäpä olisi tapahtunut joku oikea terrori-iskukin. 

Olen kai aiemminkin sanonut, että Turun tapausta minä pidän yhden nuoren ”pimahtamisena”, joka saattoi johtua Suomen nurjasta pakolaispolitiikasta.