Sata vuotta väärää historiaa

”Miten sellainen maa kuin Suomi, joka näki 1,2 miljoonan ihmisen muuttavan pois Suomesta vuosina 1860 – 1999 ja joka asutti 420 000 karjalan pakolaista jatkosodan jälkeen (1941 -1944), voi vihata maahanmuuttajia ja puhua halveksivasti pakolaisista?” ihmettelee vuosikausia Suomessa asunut Enrique Tessieri. Oikeasti samaa olen ihmetellyt minäkin, sillä se tosiasia, että Karjalasta todella tuli tuo suuri pakolaisjoukko, jonka rinnalla nykyisien pakolaisten määrä suhteellisesti rikkaassa Suomessa, on todella vähäinen.

Selitys tuohon löytyykin politiikasta. On poliittisesti korrektimpaa puhua evakoista kun pakolaisista, sillä ryssän pelko on juurtunut syvälle poliitikkojen mieleen. Samasta syystä nimitämme länteen paenneita Neuvostoliiton kansalaisia loikkareiksi. Miksi emme kutsu heitä pakolaisiksi?

Tosiasia on myös se, että Suomen asutus kautta vuosisatojen on syntynyt vähintään kolmella, ellei peräti neljällä tavalla. Ensinnäkin on ollut alkuperäisasukkaita lappalaisia. Hekin ovat lähtökohtaisesti useammasta eri lähteesstä, mutta ehkä meidän on syytä käsitellä yhtenä kokonaisuutena tätä osaa kansastamme. Oletettavaa on, että osa kansastamme on siirtynyt Venäjältä ja pitkiäkin matkoja jostain Volgan rannoilta. Myös Ruotsin kuningas vaikutti maamme asutukseen lupaamalla suuria verohelpotuksia niille, jotka siirtyivät asumaan itäisille ”erämääalueille”. Geenitutkimukset ovat myös osoittaneet, että joukossamme on suuri joukko geneettisesti keski-eurooppalaisia. Joku suomalainen rotu on yhtä suuri harha kun Hitlerin lanseeraama arjalainen rotu.

Onkohan niin, että puolue nimeltä Perussuomalaiset on yrittänyt tuon nimen turvin taistella historiaa vastaan! 

 Muistomerkki Suomesta lähteneille siirtolaisille Hangossa. 

Ihmettelen suuresti esimerkiksi Timo Soinin televisiossakin nähtyä lausuntoa ”on moraalitonta jos ihmiset pakenevat sotaa ja tulevat Eurooppaan pakolaisina sen sijaan, että taistelisivat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta sodan hävittämässä kotimaassaan.”

Tuohon minä kyllä sanoisin, että on arveluttavaa, että kaiken tuon kokenut maa, Suomi, asettaa ulkoministerikseen noin huonosti omaa historiaamme ja kansainvälistä tilannetta tuntevan miehen.

”Vastaus on selvä, me kiellämme historiamme ja sekoitamme sen kylmän sodan varjoon. Kuitenkin kylmä sota päättyi Neuvostoliiton sortumiseen jo vuonna 1991.” jatkaa Tessieri.

Meidän oma ennakkoluulomme ja rasistisuutemme on tosiasioiden kieltämistä ja pelkoa siitä, että tähän maahan tulisi joukko asukkaita, jotka ovat jollakin tavoin fiksumpia ja kehittyneempiä kuin me. On toivottavaa, että joskus koittaa se aika, että toteamme kaikkien ihmisten olevan suunnilleen toistensa kaltaisia ja että monikulttuurisuus on vain rikkaus. Toki me aina olemme olleet monikulttuurisia, mutta joko me emme ole tietäneet sitä, tai olemme koettaneet nähdä sen negatiivisena asiana.

Tähän loppuun sitten vielä lause Tessierin suusta.

”Joidenkin suomalaisten poliitikkojen ja puolueiden etniset ja rasistiset sadut perustuvat tietämättömyyteen - sinun ja heidän.”

Olisi kammottavaa, jos tuo sadan vuoden aikana syntynyt väärä historia jäisi pysyvästi ”vaihtoehtoiseksi totuudeksi”. Kyllä minä olen Karjalan pakolainen ja sellaisena pysyn, niin kauan kuin henki pihisee.