Me ihmeelliset suomalaiset

Miksi minä nyt sitten sanon että me suomalaiset olemme jotenkin kummallisia. No olemmehan me. Meillä on kaikenlaisia näennäisesti isänmaalisia ryhmittymiä, jotka nimensäkin poimivat ulkomailta.

Perisuomalaiset yritykset keksivät mitä ihmeellisimpiä nimen väännöksiä, joita kukaan ei oikein ymmärrä, puhumattakaan että olisi jotenkin selvää, mitä nimi tarkoittaa. Mikä se sellainen Itella on, enkä varmaan tuntisi Fortumiakaan, jos ei siitä niin suurta elämää olisi pidetty. Näitä nimiä on jo kymmeniä, joskin tuota nimisumaa on vähän kerrassaan alettu purkaa ja Postikin on saanut takaisin suomalaisen nimensä Posti, jonka toki kaikki tietävät.

Olin ajelemassa Vaajakoskelle erääseen kokoukseen, kun silmiin sattui tienvarsimainos. Se reissu sai minut kirjoittamaan tämän blokikirjoitukseni. Ensinnäkin tuo tienvarsimainos. Siinnä kerrottiin jotain, että FC-Vaajakoski pelasi palloa jotain toista porukkaa vastaan. Mikä ihmeen FC-Vaajakoski! Olen kai kertonut, että minulla oli joskus hyvin lyhyt ja vähämenestyksellinen ura jalkapalloilijana. Aloitin urani nimenomaan Vaajakoskella juniorina Vaajakosken Pallossa, eli VaPa:ssa. Mitä hienostelua se on, että sekin ihan kunniallinen ja suomalainen nimi on pitänyt mennä muuttamaan joksikin FC:ksi. Hävetäänkö suomalaisen palloilun puolesta niin paljon, että ei edes suomalaisia nimiä kehdata käyttää? Olisivat sitten panneet nimeksi vaikka WC-Vaajakoski. Ainakin se olisi ollut hieman tunnetumpi ulkomaalaisperäinen nimi.

Kun sitten ennen kokouksen alkua puhuttiin kaikenlaisista maailman tapahtumista ja joku kehtasi arvostella pakolaisten palautusta vastustavaa mielenosoitusta perustelemalla, että kaikki palautuksethan ovat laillisia ja tehty ihan oikeassa järjestyksessä. Totta, niinhän se on, mutta laillinen oli myös mielenilmaus kaikkine lupineen. Jo siinä vaiheessa sain pahaenteisiä mulkaisuja puoleeni. 

 Kuvakaappaus: Turun Sanomat

Sitten kuulin pitkän esitelmän aiheesta ”Suomi suomalaisille”. Olin hetken hiljaa, sillä en halunnut herättää pahaa verta, vaikka totesinkin hiljaa mielessäni, että tuon puheen motiivina oli täydellinen tietämättömyys maailman politiikasta, Suomen ja koko maailman historiasta.

Toki olen huomannut, että minun suurimpia vikoja on juuri se, että en aina osaa pitää suutani tukossa, kun koen tarpeelliseksi taistella vääryyttä vastaan.

Tällä kertaa ei kovin suuria tarvittu puhujan hiljentämiseksi. En edes väittänyt hänen olevan väärässä. Totesin vain ihmetteleväni sitä, että noita palautuksia suunnittelee maa, jonka kansalaisista joka neljäs asuu ulkomailla. Onkohan se ihan oikein, että vapaa maahanmuutto ja maastamuutto koskevat vain meitä suomalaisia, mutta ulkomaalaiset tarvitsevat siihen erityisen hengenvaaran?

Edelleen olen sitä mieltä, että ei meidän tulisi edes yrittää arvioida tämän lähtömaan turvallisuutta. Meidän tehtävämme on vain miettiä, onko tuo pakolainen turvallisuusriski tälle maalle ja päättää hänen asumisoikeudestaan sen mukaan.

Ei suomalaisilla viranomaisilla ole edellytyksiä arvioida minkään maan todellista turvallisuustilannetta, varsinkin kun se on kovin yksilöllinen. Paperittomien maahanmuuttajien ongelma on helppo ratkaista: annetaan heille paperit.