Olenhan minä yhden kuolinkamppailun nähnyt ja niin on myös Timo Soini, joka sai ihan aitiopaikalta seurata SMP:n kuristumista. ”Nyt alkaa uusi nousu”, intoili Timo, ja kieltämättä hän on hyvin näillä suosion aalloilla pyörittänyt tätä varsin epämääräisen porukan muodostamaa joukkiota. Siis aallokossa, jytkystä toiseen. Jossakin vaiheessa tultiin kuitenkin tilanteeseen, jossa ei enää pelkkä suupoilu auttanut, vaan on tosissaan mietittävä, mitä nyt. Jytkyä ei enää tullut, eivätkä vanhat virret oikein soineet. Siinä missä SMP kärsi taloudellisen konkurssin, näyttää perillinen nyt ajautuneen ideologiseen kriisiin. Jytkystä tuli lätky.
Saattaahan se olla, että
persut joskus nousevatkin, mutta eivät noilla eväillä. Kesäkuun puoluekokous
saattaa muodostua nousun tai lopun aluksi. Oppimiskykyä ja rehellisyyttä
tarvitaan nyt todella paljon.
Ei kai Suomessa ole yhtään
politiikkaa seurannutta ihmistä, joka ei ymmärtäisi, mistä persujen heikko
vaalimenestys johtui. Ihan suruissani minä olin siitä, että osa puoluepomoista
yritti uskotella, että hallitusvastuu vei puolueen kannatuksen. Ovatko tosiaan
kykenemättömiä olemaan rehellisiä itselleen? Ei syönyt hallitusvastuu puolueen
kannatusta sen enempää kuin muillakaan hallituspuolueilla. Tuskinpa vain kansa
olisi kanavoinut pettymyksensä erityisesti juuri perussuomalaisiin. Henkilökohtaisesti
olen vakuuttunut, että puolueen teemat olivat ne asiat, jotka todellisuudessa
kannatusta söivät. Rasismi ja rasistien suojelu olivat asioita, joista kansan
enemmistö ei pidä. EU:n vastaisuus olisi varmasti siedetty, mutta tuskin
tämäkään teema enää puree. EU:n jäsenyys on niitä tosiasioita, jotka on vain
hyväksyttävä, ja unionin vastustaminen on ehdottomasti liian myöhäistä.
Kesäkuun puoluekokous tulee
näyttämään, mitä tapahtuu. Riippuu paljolti siitä, millainen puolue tulee
olemaan kesäkuun jälkeen. Puolueen linjan tulee määrittelemään puolueen
puheenjohtaja.
Painakaa tarkoin mieleenne,
mitä minä nyt sanon. En edes yritä olla sellainen konsultt,i joka sanoo, kenet
puolueen puheenjohtajaksi on valittava. Sen valinnan tekevät puolueen jäsenet,
eikä minulla ole yhtään ääntä kenenkään puolesta tai vastaan. Kyseessä on siis
valistunut arvaukseni.
Jos puolue valitsee Sampo Terhon,
on todennäköisesti edessä muutama laiha vuosi, mutta määrätietoisella ja
oikeudenmukaisella politiikalla puolue saattaa nousta suurten joukkoon, joskaan
mitään jytkyä ei liene odotettavissa.
Minun mielestäni paljon
pahempi vaihtoehto olisi Jussi Halla-ahon valinta. Paitsi, että mies on
tunnettu rasisti ja rasistisesta rikoksesta tuomittu, hän ei myöskään tyyppinä
ole mikään johtaja. Olen sitä mieltä, että se merkitsisi jälleen yhden puolueen
siirtymistä historiaan.
Näin se menee. Tämän minä
haluan teidän muistavan tulevissa eduskuntavaaleissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti