Sylvi Saimo ja Juha Mieto

Varmasti hyviä ihmisiä nuo molemmat otsikossa mainitut olympiasankarit, mutta ihan varma en ole siitä, ovatko he oikeita henkilöitä päättämään maamme asioista.

 

Muistan hyvin Sylvi Saimon suoritukset Helsingin olympialaisissa 1952, mutta tosiasiassa en tiedä, millainen poliitikko hän oli ja oliko ylipäätään kykenevä hoitamaan yhteisiä asioita. Saattoipa hyvinkin olla, joten ehkä oli oikein, että hänet aikoinaan valittiin eduskuntaan. Peruste, jolla hänet valittiin, ei kuitenkaan ollut aivan oikea. Juha Mietoakaan en tunne, mutta hänestä tiedän jo hieman enemmän, koska olen ollut jo aikuinen ja seurannut politiikkaa. Juha Mietoakaan en minä olisi valinnut, jos valta olisi ollut minulla. Jos mies yrittää puusuksilla kilpailla komposiittimenijöitä vastaan, kertoo se joko ylimielisyydestä tai tyhmyydestä. Kun olen seurannut miehen muita kohelluksia, en oikein ole tullut vakuuttuneeksi hänen kyvyistään hoitaa yhteisiä asioita. Mämmin syömisellä retostelu tai nahkan polttaminen saunassa antaa jotenkin epämääräisen kuvan parlamentaarikon kyvyistä.

En millään tavoin pyri aliarvioimaan Juhan tai Sylvin saavutuksia. Kivahan se on, että ovat tuoneet iloa urheilua seuraavalle kansalle, mutta ei riemusta repeävän kansan sentään tarvitsisi tyhmäksi heittäytyä. Jos kansa todella uskoo, että Suomen asioita hoidetaan melomalla, hiihtämällä tai juoksemalla, niin ei me paljon tarvita.

Olen jo pariinkin kertaan päättänyt, että en enää roiku paikallisvaaleissa, mutta kun onneton rupesin katselemaan, ketä missäkin on tullut valituiksi, niin kyllä se vakavaksi vetää. Jotenkin jäi sellainen kuva, että käsitys siitä, että näitä asioita voidaan hoitaa hiihtämällä, on varsin laajalle levinnyt myös paikallistasolla. Paremmat hiihtäjät ovat siis eduskunnassa ja vähän huonommat kuntien valtuustoissa. Seassa on muutama ”kaikkien alojen ammattilainen”, mutta eipä juuri montaakaan asiantuntijaa.

Ei siis kannata ihmetellä, jos suomalaisessa järjestelmässä lähes kaikilla tasoilla virkamiehet päättävät asioista ja ohjaavat poliitikkoja, vaikka poliittisen järjestelmämme tarkoitus on toimia juuri päinvastoin. Kun virkamiehet usein on valittu poliittisen perustein, mieluimmin sopiva kuin pätevä, näkyy se kyllä lopputuloksissa. Valitettavaa on, että me suomalaiset emme ole kypsiä demokratiaan.

Olemme huolissamme siitä, että vaaleissa äänestysprosentti on alhainen. Kun olen kuunnellut joidenkin ihmisten perusteita valinnalleen, olen tullut siihen tulokseen, että aivan liina moni änkeää vaaliuurnille. Eikö lopputuloksen kanalta olisi kuitenkin parempi, että ne jotka äänestävät, äänestävät jollakin muulla perusteella kuin että ”Matti Vanhanen on komia mies” tai ”Jyrki Katainen on naapurin poika”. Molempia perusteita olen kuullut, ja onhan komeus ihan positiivinen ominaisuus, mutta mihinkään kykyyn se ei ehkä liity.

Kaipa me olemme saaneet sen, minkä olemme ansainneet, ja kansantulomme kasvu on edelleen Länsi-Euroopan hitainta samanaikaisesti kuin se kehitysmaana pitämässämme Burmassa kasvaa 7 – 8 % vauhtia. Siis monin verroin nopeammin kuin meillä Suomessa.

Hiihdellään me vaan ja nautitaan kevätauringosta.