Paperittomat maahan muuttaneet

Taisin tuossa päättää erään blogikirjoitukseni toiveeseen, että annetaan paperittomille paperit. No, kyllä minä oikeasti sitä tarkoitin, sillä tuskinpa se paperi mitään ratkaisee, on se sitten olemassa tai ei. Nuo pakolaisena Suomeen tulleet ihmiset tuskin muodostavat mitään erikoista turvallisuusriskiä, sillä suurin osa heistä on juuri niitä, jotka pakenevat väkivaltaa ja haluavat elää rauhassa. 

Kuvakaappaus: Lapin Kansa

 

Jotenkin liikuttavan kuvaavaa oli erään palestiinalaisnuoren vastaus, kun kysyin, mikä hänen mielestään on parasta Suomessa. Ei hän ruvennut ylistämään ”maailman parasta” koulua, ei erinomaista sosiaalijärjestelmäämme eikä edes mitään muutakaan meidän mielestä ”maailman parasta”. Hän katsoi minua kohti ja sanoi” ”Ei yhtään israelilaista sotilasta.” Jotenkin tuo hetki oli liikuttava, ja tulen varmaan muistamaan sen ikäni.

On varmaan totta, että eivät kaikki pakolaisena Suomeen tulleet maahanmuuttajat ole mitään enkeleitä, vaikka useista heidän lähtömaahan jääneistä on sellaisia tullutkin, mutta osa heistä on muuttunut paholaisiksi vasta opittuaan ihmisen itsekkyyden täällä Suomessa. Tämä maa on heille opettanut Jaakko Ilkan hengen ”ei oikeutta maassa saa, ken itse ei sit hanki.” Me Karjalan pakolaiset sen hyvin opimme, sillä ei meitäkään täällä Kanta-Suomessa avosylin vastaanotettu. Ei sentään polttopulloilla heitelty. Tämän ovat saaneet kokea monet nykypakolaiset, joten ihmettelen, että ei heistä oikeasti ole tullut terroristeja. Ehkäpä minä olisin pari pommia räjäyttänytkin, mutta nyt olen tyytynyt näihin lievempiin paheisiin, joista myös pakolaisia syytetään. Olen vienyt joiltakin kantasuomalaisilta työpaikan ja naiset. Toki olen myös työllistänyt monia, aivan kuten nykypakolaisetkin.

Toki rasistiset ”rajat kiinni” miehetkin työllistävät, jos ei muita niin poliiseja. Ollaanpa ulkomaalaisista mitä mieltä tahansa, niin kyllä näitä kirkonpolttajia näyttää kotimaassammekin riittävän ihan omasta takaa.

Kun sanon, että oleskelulupa kaikille, joilta ei ole perusteltua syytä sitä kieltää, niin tarkoitan minä sitä. Enemmän luotan meidän suojelupoliisin kykyyn arvioida henkilön turvallisuusriskin kuin ministeriön virkamiesten kykyyn arvioida jonkin täysin vieraan maan turvallisuustilanne.

En tiedä, vieläkö edes selaamalla löytyy kirjoitustani nimellä ”Alin karkotus” Kerroin siinä erään kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneesta irakilaisnuoresta. Poika oli tullut kolmen muun nuoren kanssa Suomeen, jossa kaikki saivat sitten kielteisen päätöksen. Kolme heistä joutui palaamaan aikaisemmin kuin Ali, jonka päätöksen käsittely syystä tai toisesta kesti hieman kauemmin. Ennen kuin tuo päätös tuli, oli Ali saanut viestin entisestä kotimaastaan. Kaikki nuo palautetut oli surmattu.

Se siis siitä turvallisuusarviosta. Saatuaan tuon kielteisen päätöksen päätti Ali olla noudattamatta sitä, ja niinpä hänestäkin tuli ”paperiton ulkomaalainen”. Lopulta kuitenkin, monen valituksen jälkeen, ulkomaalaisviraston päätös muuttui ja Alin asiat ovat hyvin. Kiitos myös suojapaikan tarjonneelle kirkolle.

Minä en ole se, joka paljastan Alin henkilöllisyyden, mutta nuo kaksi kertomaani tarinaa ovat tosia. En voi käsittää, kuinka sivistysvaltiona itseään pitävä maa, jonka kansalaisista joka neljäs asuu ulkomailla, voi suhtautua noin negatiivisesti toisiin ulkomaalaisiin. Ehkä minun - ”ryssän lapsen” - asenne saattaa olla hieman toinen kuin ikänsä jossain Sisä-Suomessa asuneen nykynuoren, mutta miettikääpä asioita hieman tarkemmin. Eivät norjalainen Breivik eikä suomalainen Ylivieskan kirkon polttaja olleet muslimeja, kuten ei imatralainen ampujakaan.