Vaasan yliopiston professori Ari Salmisen johdolla on tutkittu rakenteellista korruptiota, joka ilmenee pääsääntöisesti sovittujen pelisääntöjen ja laillisten rakenteiden tarjoamien porsaanreikien hyväksikäyttönä. Tätä ilmenee pääasiassa kunnallispolitiikassa ja nimenomaan niillä paikkakunnilla, joissa joku puolue on saanut määräävän aseman. Tyypillisimpiä esimerkkejä tästä ovat poliittiset virkanimitykset tai sukulaisten suosiminen.
Kaikk,i mitä tässä tekstissäni kirjoitan, ei suikaan ole professori Salmisen
kynästä, sillä olen ainoastaan lukenut hänen tutkimuksensa, mutta tehnyt monet monia
johtopäätöksiä ihan itse. Sanon tämä siksi, että ette turhaan pane kaikkea Salmisen
syyksi, vaikka tuskinpa hän asiasta kovin paljon hätkähtäisi.
Kyllähän nuo asiat ovat laajalti tunnettuja, mutta vasta nyt niitä on virallisesti
alettu tutkia.
Suurin vahinko tässä salakavalassa korruption muodossa aiheutuu demokratian
rappeutumisesta ja vallan keskittymisenä jollekin pienryhmälle.
Kalajokisena olen tietysti seurannut tilannetta myös Kalajoella, enkä nyt
ole ihan varma, onko täällä tapahtunut tapahtunut tällaista. En ainakaan mene väittämään,
mutta joitakin merkkejä olen kyllä ollut havaitsevani. Onhan se ainakin mahdollista
myös täällä, sillä täälläkin on yhden puolueen päätöksentekomonopoli. Jääköön johtopäätösten
tekeminen itse kunkin omaan huomaan.
Pääasiallinen tarkoitukseni oli kertoa kansallisesta korruptiostamme yleensä.
Olen kirjoittanut tästä korruptiosta lähinnä silloin, kun on hehkutettu väittämää,
jonka mukaan Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa.
Ehkä minun sanomani alkaa nyt vähitellen mennä perille, kun yliopistotason
tutkimuksia on ruvettu suorittamaan. Olen rohjennut väittää, että Suomi ei ole vähiten
korruptoitunut, mutta Suomessa korruptio on osattu peittää parhaiten. On totta,
että virkamiesten lahjominen rahalla ei ole täällä ainakaan yhtä yleistä kun monessa
vähemmän kehittyneessä maassa, mutta oletan että sitäkin tapahtuu.
Ehkä rakenteellinen korruptio on täällä se yleisin korruption muoto, mutta
myös monet ns. hyväveliverkostot ovat aika yleisiä. Poliittisten puolueiden lisäksi
näitä verkostoja muodostavat uskonnolliset järjestöt, urheiluseurat ja mikä ehkä
yleisintä, niin kaikkien tuntema vapaamuurarijärjestö.
Olen antanut itselleni kertoa, että vapaamuurareiden säännöt suorastaan velvoittavat
asettamaan "veljen" edun jopa lain yläpuolelle. En väitä, että näin olisi
tapahtunut, mutta tuo sama lähde kertoi tapauksesta, jolloin poliisimestari mitätöi
"veljen" saaman tuomion. Toki saattoi olla, että ei sellaista koskaan
tapahtunut, tai jos tapahtui, niin sille oli hyvä laillinen peruste.
Jotta tällaisia huhuja kuitenkin liikkuu. On vain todettava, että "ei
savua ilman tulta."
EU:n kilpailusäännökset, joita minä toki pidän tarpeettomina, tarjoavat myös
loistavat mahdollisuudet rakenteelliselle korruptiolle. Etukäteen valitaan kilpailun
voittaja ja asetetaan sellaiset kriteerit, joita muut tarjoajat eivät täytä. Asia
on jokseenkin yksinkertainen, ja jos jokin menee vikaan, voidaan voittaja kuitenkin
julistaa "kokonaisedullisuuden perusteella".
Tässä olenkin toki koko kilpailuttamista vastaan, sillä paitsi että se on
kallista, se ehkä saattaa lähiyrittäjät huonoon asemaan vain siksi, että joku ulkopuolinen
haluaa voittaa kilpailun.
On mahdollista, että tuo ulkopuolinen on vetänyt hinnan jo niin alas, että
siitä aiheutuu kaikenlaisia vaikeuksia varsinaisen hankinnan yhteydessä. Tämä on
varsin tuttua niille, jotka ovat tekemisissä kilpailuttamisen kanssa.
Jotenkin reilumpaa olisi, että Ankkalinnan kaupunki ostaisi tavaransa Ankkalinnasta.
Todennäköisesti siinä lopulta kokonaisedullisuus voittaisi.
Virkanimityksien kohdalla voitaisiin ottaa vaikkapa pätevyys ja kokemus ainoaksi valintaperusteeksi. Luulen, että sekin olisi kokonaisedullinen ratkaisu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti