Kirjoitan tätä blogiani vapun aattona, kun en parempaakaan tekemistä keksinyt.
Olinhan luvannut käsitellä aina silloin tällöin myös uskonnollisia aiheita, sillä
hallitseehan uskonto lähes jokaisen ihmisen elämää jollakin tavoin. Elämä alitetaan
yleensä kasteen sakramentilla ja vainajat siunataan haudan lepoon. Näin siis yleensä,
muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Kokemuksesta tiedän, että kuolemanvaaran uhatessa karskeinkin ateisti huutaa
avukseen Jumalaa. Näin on käynyt myös minulle, vaikka en olekaan kokenut mitään
"hurahdusta".
Äkillinen hengellinen herätys, jonka Paavali koki, on meidän ihmisten keskuudessa
tavattoman harvinaista. Tavallisimmin se tapahtuu hitaan kehityksen tuloksena, vaikka
alkusysäyksen olisikin antanut joku erillinen kokemus.
Tutkiskelin siis näitä asioita vapun aattona. Päästyäni vasta alkuun huomasin
tämän tehtävän valtavuuden. Jo nuo Suomen yli tuhat uskonnollista yhteisöä vähimmilläänkin
antaisivat aineksia tuhatsivuiseen kirjaan, joten voin vain mainita niistä suurimmat,
joiden siipien suojaan monet pienemmät ovat kätkeytyneet omaksi ryhmittymäkseen.
Suurin yhteisö on toinen valtion virallinen "uskonto" luterilainen
kirkko, joka sikisi tähän maahan paitsi pyhästä hengestä, niin myös Ruotsin kuninkaan
määräyksestä. Tämän kirkon suojissa elää monia yhteisöjä, kuten lestadiolaisuuden
eri muodot.
Toinen "virallinen" kirkko on kreikkalaiskatollinen eli ortodoksinen
kirkko. Se on myös Suomen toiseksi suurin uskonnollinen yhteisö, ja sen erillispiirteenä
on, että se ei ole suorittanut lähetys- tai käännytystyötä toisten yhteisöjen joukossa.
Totta on, että ei ortodoksinen yhteisökään aivan ilman eripuraisuutta ole onnistunut
kulkemaan, mutta se ei ole sirpaloitunut katollisen kirkon jakautumisen jälkeen.
Ortodoksinen kirkko on siis Suomen toiseksi suurin ja selkeästi vanhin.
Kolmanneksi tällä jäsenmäärään perustuvalla ranking-listala onkin sitten Charles
Taze Russelin vuonna 1872 perustama Jehovan todistajien yhteisö, joka eroaa kristillisistä
seurakunnista merkittävimmin kolminaisuus opin hylkäämisen vuoksi.
Jehovan todistajia maailmanlaajuisesti on vain noin vajaa kahdeksan miljoonaa.
Sanon että vain, koska tämän neljän suurimman Suomessa vaikuttavan uskonnon listalla
se häviää lähes kaikille. Ortodokseja on jo pelkästään venäjällä noin 150 miljoonaa
ja maailmanlaajuisesti noin 300 miljoonaa. Tällä neljän suomalaisittain suurimman
uskonnon listalla se taitaakin viedä ortodoksit listan kärkeen maailman mittakaavan
verailussa.
Islaminuskon samoin kuin roomalaiskatollisen kirkon jäsenmäärää en tiedä,
mutta on hyvinkin mahdollista, että nämä ohittavat tällä listalla olevista kirkoista
ainakin joitakin.
Miksi minä sitten olen tällaisia asioita kaivellut? Todistaakseni vain itselleni
ja ehkä toisillekin ihmisille, kuinka ihmiset ovat eripuraisia ja typeriä. On olemassa
ihmisiä, jotka eivät ole löytäneet itselleen sopivaa uskontoa edes noista tuhansista
yhteisöistä.
Räikein esimerkki, jonka minä tunnen, on 60-70-lukujen vaihteessa Oulussa
vaikuttanut "heinoslaisten" liike, joka toi messiaakseen norjalaisen "profeetan".
Heinoslaisuutta en tässä nyt yksinkertaisesti jaksa käsitellä, eikä sillä lienee
muuta merkitystä olekaan kuin kaiken kansan uskonnollinen "huijaus".
Jeesuksen suuhun on pantu sanat "lahkot ovat minulle kauhistus."
Suomaisten uskonnon tutkijat pitävät eräänä varmimpana lahkon merkkinä uskoa oman
oppinsa oikeassa olemiseen.
Neljänneksi suurimmaksi uskonnolliseksi yhteisöksi sijoittuu sitten helluntaiherätys.
Kun mukaan lasketaan tuon liikkeen suojissa tai nimissä toimivat "karismaattiset
liikkeet", nousee jäsenmäärä selvästi yli 200 miljoonan. Saattaa olla jopa
suurempikin, mutta rajanveto ei aina ole helppoa.
Minun uskoni ei perustu mihinkään ismiin tai nismiin. Se perustuu yksinkertaisesti
siihen tieteelliseen tosiasiaan, että maailmankaikkeus on niin hieno matemaattinen
järjestelmä, että se ei ole voinut syntyä sattumalta. On siis olemassa joku korkeampi
voima, joka on tämän kaiken luonut, vaikka ei ole sanutkaan Nobelin palkintoa.
Ehkä Noopelin lautakunta katsoo, että työ on vielä kesken?
Ehkä Noopelin lautakunta katsoo, että työ on vielä kesken?
Ortodoksiseen kirkkoon minä kuulun siksi, että se on minun kirkkoni, eivätkä
edes tämän kirkkokunnan piispat ole koskaan väittäneet näkemyksiäni vääräksi. Ehkä
he eivät kaikessa ole samaa mieltä, mutta koskaan he eivät ole väittäneet näkemyksiäni
vääräksi. Se on mielestäni sitä oikeaa ajatuksen vapautta. Siksi minä kuulun tähän
suureen ortodoksiseen kirkkokuntaan. Sen vanhoilliset tavat ovat mielestäni kauniita
ja kyllä minä arvostan myös ikoneja, joilla kappelit on koristettu.
Tervetuloa katsomaan Kalajoen hiekkasärkille. Viimeisen vuoden aikana siellä
on jo käynyt yli tuhat henkeä. Tulevana kesänä odotamme ryntäystä.
Tervetuloa myös "toisuskoiset" - ei ortodoksisuus tartu, jos sitä
pelkäätte. Jos sattuu tarttumaan, niin ei siihen kuole.
Kristityt:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti