"Mamujen" suuret unelmat

Sekä Turun että Helsingin yliopistoissa suoritettiin suuri tutkimus ns. Transit-hankkeesa peruskoulusta toisen asteen koulukseen siirtyvien nuorten parissa. Hankkeessa tarkasteltiin opiskelijoiden motiiveja toisen asteen koulutuksessa.

Merkillepantavaa oli, että maahanmuuttajien lapset pitivät kaikesta koulutuksesta muita enemmän, vaikka heillä oli selvästi suuria vaikeuksia selvitä oppimisesta. Tulevaisuuden suunnitelmat olivat maahanmuuttajataustaisilla lapsilla hyvin samanlaiset kuin lapsilla yleensäkin.

Maahanmuuttajataustaiset opiskelijat kuitenkin keskeyttivät opintojaan muita ikätovereitaan harvemmin ja yrittivät yleensäkin yltää vähintään samalle tasolle kuin suomalaiset ikätoverinsakin. Tutkijat tekivätkin johtopäätöksen, että päinvastoin kun yleisesti arveltiin, ei heidän vanhempiensa työttömyys ja alhainen elintaso vaikuttanut suinkaan heidän koulutushaaveisiinsa. Joidenkin tutkijoiden mielestä sillä saattoi olla jopa päinvastainen vaikutus.

Maasta toiseen muuttamiseen ja varsinkin pakolaisuuteen liittyy usein kovia kokemuksia kuten työttömyyttä ja pelkoja pärjäämisestä, mutta ei se hälvennä ihmiselle tyypillistä tulevaisuuden uskoa. Monet maahanmuuttajat suhtautuvat tulevaisuuteensa valoisammin kuin suomalaiset toverinsa.

Optimismi on jossakin määrin perinnöllistä, sillä ihmiset, jotka ovat raivanneet tiensä sodan kauhujen keskeltä tänne pessimistiseen Suomeen, tuskin enää masentuvat siitä koleasta vastaanotosta, jonka usein kokevat täällä. Optimismi tarttuu myös seuraavaan sukupolveen, jolla on vanhempiansakin suuremmat toiveet tulevaisuuden suhteen. Näitä toiveita ruokitaan suhteellisen hyvillä oppimistuloksilla. Alkuvaikeuksista selvittyään maahanmuuttajataustaiset opiskelijat ovatkin yleensä jo ylemmillä asteilla ikäluokkansa parhaimmistoa.

Osan näistä tiedoista olen poiminut Yliopistolehdestä, mutta hyvin paljon mukana on myös omia kokemuksiani, sillä työvuosieni aikana oli opiskelijoiden joukossa monia "mamuja", ja kaikki tämä pätee myös heihin.

Koulutukseen liittyy usein myös tietynlainen lupaus paremmasta tulevaisuudesta. Jos tämä lupaus ei toteudu, ihminen kokee tulleensa petetyksi. Näin totesi dosentti Janne Varjo Helsingin yliopiston käyttäytymistieteen laitokselta. Seuraukset tästä voivat olla hyvin moninaiset, kuten esimerkiksi joku koulutuskielteinen alakulttuuri.

En ole seurannut omien oppilaitteni menestystä koulutuksen jälkeen, mutta tiedot, joita on tihkunut ihan kyselemättä, ovat olleet pelkästään positiivisia.

Ehkä tuo pettymyksen pelko on saanut ihmiset yrittämään parhaansa ansaitakseen sen, mistä me suomalaiset niin herkästi käytämme ilmaisua "meille kuuluu".

Päinvastoin kuin täällä hyvinvoivassa Suomessa, useimmissa maissa, joista meille on tullut pakolaisia, ei tällaista "meille kuuluu" mentaliteettia tunneta. Lähes kaikki on ansaittava. Jonkinasteista kokemusta tästä on meillä kaikilla ulkomailla asuneilla.

 

Jos joku suomalainen pelkää, että joku maahanmuuttaja vie hänen työpaikkansa, sanoisin, että pelko on aiheellinen. Kokemukseni on nimittäin kertonut, että "mamut" ovat selvästi ahkerampia kuin suomalaiset.

Tämä pätee niin kouluun kuin työelämäänkin. Toki meidän velvollisuutemme on kotouttaa nämä ihmiset, mutta tämän kotoutumisen jälkeen on meidän vuoromme oppia noiden "mamujen" asenne työtä ja elämää kohtaan.

Ehkäpä minäkin olen rasisti, sillä suhtaudun jonkin verran alentuvasti sitä vähemmistöön kuuluvaa ihmisryhmää kohtaan, joka itse itseään mahanmuuttokriittiseksi kutsuu. En tiedä, mitä ylistettävää löytyy ihmisestä, joka on kyllä käynyt lukion loppuun, mutta ei uskaltautunut ylioppilaskirjoituksiin, vaikka valtio oli hänenkin koulutukseen ja kasvatukseen tuhlannut jo satoja tuhansia. Ammattikoulutuksenkin valtio tuolle luuserille kustansi, mutta eihän mies edes yrittänyt työskennellä tuossa työssä. Rasistinen möykkä sai kuitenkin toiset rasistit äänestämään hänet eduskuntaan, jossa hän ei toki ole juurikaan tehnyt mitään hyödyllistä, mutta jatkaa edelleen valtion elätin roolia.

Sovitaan nyt sitten niin, että en minä varsinaisesti kenestäkään puhu. Jos sattuu niin, että sovitatte tuon tarinan johonkin tiettyyn henkilöön, niin minä en tietenkään ole sellaista sanonut. Tietysti nämä yhteläisyydet johonkin "valtion kuluerään" ovat ihan vain sattuma, jos siis sellaisia yhtäläisyyksiä löytyy.