Näinhän se oikeasti onkin. Monia palloilulajeja harrastin kiinnostuksen vuoksi,
mutta en tuntenut minkäänlaista kaipausta huipulle. Pelasin kyllä pyydettäessä aina
silloin, kun se minulle sopi. Yleensä olin varsin uskollinen sille joukkueelle,
jonka olin sopivaksi katsonut, ja vain paikkakunnan vaihdos sai minut vaihtamaan
porukkaa.
Poliittisesta urastakaan ei voida edes puhua, sillä siinäkin olin mukana vain
pyydettäessä ja yleensä sitten siinä joukkueessa, jonka olin hyväksi todennut. Muutaman
kerran olin myös ehdokkaana paikallispolitiikassa, mutta eihän siitä mitään tullut,
kun en pitänyt oikein meteliä itsestäni. Ei se juurikaan surettanut minua, sillä
vastuu on kokonaan pyytäjien, sillä kenelläkään ei ole velvollisuutta mainostaa
itseään.
Ei mikään uskottava puolue toki ole pyytänyt minua ehdokkaakseen, mutta olen
jokseenkin varma, että enää ei löydy joukkuetta, jossa haluaisin pelata.
Kun Veikko Vennamo aikoinaan perusti SMP:n, näin siinä Suomen etua ajavan
puolueen. Olen jokseenkin isänmaallinen mies, joten lähdin tähän porukkaan, kun
minua pyydettiin, ja nuoruuden innolla tein niitä tehtäviä, joita minulle tarjottiin.
Olinpa kerran ehdolla kaupunginvaltuustoonkin, kun minua pyydettiin, ja näin tässä
joukkueessa pelaamisen mielekkäänä. Sain jopa jonkun äänenkin, mutta kovasti helpottunut
olin, kun minua ei valtuustoon valittu. Ehkäpä minun urani sittenkin oli suunniteltu
muihin tarkoituksiin, joihin myös panostin. Pahoillani olen edelleen siitä, että
SMP ajautui konkurssiin, sillä sen raunioille perustettu Perussuomalaiset rp luisui
vähitellen tielle, jota ei ihan isänmaalliseksi voida sanoa.
Toki tähänkin toimintaan lähdin mukaan vain pyydettäessä, mutta onneksi ei
tässäkään kovin vaativia tehtäviä tyrkytetty. Olin täysin tyytyväinen tähän "vaihtomiehen"
rooliin, vaikka oikeasti alun alkaen minut haluttiin aloituskokoonpanoon.
Poliittiset pelikentät olen jo jättänyt, mutta kyllä minä ottamani tehtävät
loppuun hoidan, ihan ilman poliittista painolastia.
Tuskinpa siinä suurtakaan eroa olisi, olenpa puolueen jäsen tai en. En tiedä,
olisiko minut lopulta erotettu puolueesta, sillä kaikissa toimissani asetin aina
yhteisen edun puolueen edun edelle. Tätähän ei poliittisissa puolueissa yleensä
oikein hyvällä katsota.
Nyt on sitten kokonaan uusi tilanne minunkin elämässäni. En pelaa missään
joukkueessa, eikä minun tarvitse olla myöskään lojaali millekään joukkueell. Ongelma
onkin se, että Suomessa ei taida olla porukkaa, joka ajaisi tämän maan etua. Jonkin
vähemmistöryhmän etu menee aina yhteisen edun edelle.
Olen katsellut suurimpia eduskuntapuolueita sillä silmällä, että mahtaisiko
niistä löytyä edes yksi, johon voisin luottaa. Sinivalkoisten lasien läpi katseltuna
ainakin kristityn silmissä näyttää nyt siltä, että höpöksi on mennyt.
Oppositiossa olevista puolueista vain SDP:llä on edes hieman vaikutusvaltaa,
mutta valitettavasti se pyrkii vaikuttamaan väärään suuntaan. Ammattijärjestöjen
etujen ajaminen ei tässä maassa palvele loppupeleissä kenkään etua.
Koko oppositio vastustaa koulutusleikkauksia, vaikka ne oikeasti ovat niitä
leikkauksia, joilla olisi tulevaisuudessa positiivinen vaikutus. Minun ajatusmaailmassani
se tarkoittaisi tason nostamista määrän kustannuksella.
Juha Sipilän hallituksessa vain Juha Sipilä vaikuttaa mieheltä, joka edes
ajattelee tämän maan etua, mutta antaa periksi lähes kaikille. Jatkossa ei sekään
palvele kenenkään etua.
Perussuomalaiset seurailee hallituksessa Sipilän viitoittama vatulointimallia,
ja koko puolue on menettänyt uskottavuutensa vaihtamalla isänmaallisen politiikkansa
rasistien "pepun nuolemiseen". Tosiasiassa sekään ei voit tulla kyseeseen
pitkällä tähtäyksellä, ja jo nyt ainakin osan kannatuksensa laskusta voi puolue
panna noiden "natsien" piikkiin. Suurin osa Suomen kansasta vastustaa
rasismia, eikä rasistien äänillä kirkkoa rakenneta.
Kokoomus on kyllä saanut äänensä kuulumaan hallituksessa. Se on kuitenkin
juuri se ääni, joka olisi pitänyt vaientaa ajat sitten. Puolueen ainut järkevä vaikuttaja
lienee Jan Vapaavuori, joka pakeni ulkomaille. Loput suhmuroivat kotimaan politiikassa
ja saavat tämän maan entistäkin kurjempaan jamaan.
Ihan oikeasti en osaa sanoa, mitä pitäisi tehdä, mutta Mauno Koiviston kaudeltakin
ainoat elämään jääneet lauseet lienevät: "Jotain pitäis tehrä" ja "Kyllä
se siitä". Näinhän Suomea on johdettu jo pitkään, ja tuloksena on se tosiasia,
että talouskasvumme on läntisen Euroopan hitainta ja maamme on koko Euroopan kallein.
Tuskin se tilanne paremmalta näyttäisi, vaikka olisimme yksimielisiä siitä,
että meillä on "maailman parhaat kätilöt".
Aika löyhäpäistä porukkaa ovat maailmaan saattaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti