Sairasta pyrkyryyttä

Jos en olisi jotenkin yhteiskunnallisten asioiden, järjestötoiminnan ja politiikan kanssa ollut vuosikausia tekemisissä, en sukkapuikollakaan tonkaisisi nykypolitiikkaan.  Sen verran sairaaksi minä koen sen pyrkyryyden, jota siinä nykyisin esiintyy.  Ainahan pyrkyryyttä on ollut, mutta kyllä se jotenkin entisinä aikoina oli puhtaampaa. Jopa itsekin olen joutunut suoranaisten valheiden kohteeksi, kun nämä ilman isompaa kokemusta omaavat pyrkyrit ovat pelänneet minun syrjäyttävän heidät. Voihan olla, että niin on käynytkin, mutta ilman minun myötävaikutustani.

Näissä blogijutuissani olen paljon toistellut vanhoja fraaseja, iskulauseita ja omia mottojani. Niinpä olen sanonut mm. ”en varasta, enkä valehtele”, ”totuus ei pala tulessakaan”, tai ”on valitettavaa, että politiikkaan hakeutuvat ne, jotka ensisijaisesti ajavat omaa etuaan.”

Olen toki meinannut minäkin mennä mukaan noihin loanheittotalkoisiin, mutta olen toki koettanut aina pysyä totuudessa. Ehkä se on minulle ollut helpompaa, kun henkilökohtaista tavoitetta ei juurikaan ole ollut.  Toki olen vieläkin pahoillani loukkaavasta blogikirjoituksesta, jonka liian selvästi kohdistin yhteen henkilöön. Se ei mielestäni ollut asiallista, siitäkään huolimatta, että tiedän siinä esittämäni faktat todella oikeiksi.

Kokonaan oma lukunsa on järjestösihteerin kirjoitukset, joissa hän autuaasti unohti tosiasiat saadakseen asiat näyttämään siltä, että merijärviset ovatkin tehneet sen, mikä tosiasiassa oli Kalajoen Perussuomalaisten aikaansaamaa.

Mikä lienee se pyrkyryys sitten, joka sai melkein mukavan miehen suoranaisesti valehtelemaan ja keksimään juttuja jostakin henkilösuojasta.  Toki minä henkilösuojalain tunnen, mutta en mitenkään näe yhteyttä tämän lain ja minulle luovutettujen kokousasiakirjojen kanssa. Ne tarvittiin, jotta olisin tiennyt, kuka missäkin on vaalikelpoinen. Itse en siis hankkinut niitä mistään, enkä tietääkseni ole mitenkään väärin käyttänyt.  Tämän kyseisen narisijan nimeä ei niissä papereissa edes ollut. Sen verran törkeässä muodossahan väite jostakin oli esitetty, että todennäköisesti tuomioistuin olisi pienen rangaistuksen siitä paukuttanut. En kuitenkaan katsonut henkilöä sen arvoiseksi, että olisin ruvennut juttua puimaan. Ymmärtämätön mikä ymmärtämätön. Koetin jättää jutun omaan arvoonsa kovasti luottaen siihen, että ainakin fiksuimmat kalajokiset huomaavat, mistä on kysymys. Onneksi tuo herra ei ole perussuomalainen, enkä tiedä onko koskaan ollutkaan, ainakaan hänen nimeään ei esiintynyt tässä ”vaalikelpoisten luettelossa”.

Mikä sitten tässä sopassa on isomman sopankeittäjän osuus, jää luultavasti ainakin osittain hämärän peittoon. Henkilökohtaisesta pyrkyryydestähän siinäkin saattaa olla kysymys, sillä jotenkin vaikuttaa, että järjestösihteeri tekee omaa eduskuntavaalikamppanjaansa puolueen kustannuksella. Pikkuisen on tainnut laskea väärin. Ainut, mitä hän on saanut aikaan, on puolueen hajaantuminen ja eripura hänen toimialueellaan.