Pieniä ovat silakat joulukaloiksi

Se oli sitten kehysriihi joka meni ja tuli.  Olihan se hallitus taas teatterin järjestänyt, ja saatiin sentään yksi puolue pois hallituksesta.  Eivät hyväksyneet lapsilisien leikkauksia, vaikka sillä oli oikeastaan vain symboolinen merkitys hallituksen kokonaistunarointiin nähden.  Lapsilisät ovat suomalaisten pyhä lehmä, ja niihin pitää kajota vain viimeisessä hädässä. Juoppo isäkin sen tietää, että lapsilisät juodaan vasta kun muu omaisuus on juotu.

Lapsilisiäkin pyhempi asia näyttää olevan valtion omat menot. Ihan kuin uhitellakseen kansanedustajat näyttivät mallia nostaen omia palkkojaan samanaikaisesti kun hallitus esitti lapsilisien leikkauksia. Monia Himasen satoja tuhansia olen joskus arvostellut sekä julkisesti että kahdenkeskeisissä keskusteluissa. Aina on vasta-argumenttina esitetty, että ne ovat niin pieniä menoja, ettei niillä ole mitään merkitystä kokonaisuutta ajateltaessa.  

Ei niin, ei ole. Ei ole minunkaan veroilla ollut mitään merkitystä valtion talouteen, mutta auta armias jos jätän maksamatta: pian on vouti oven takana perään kyselemässä. Ei siinä auta selittää, että pieniähän nämä minun roposet. Joku valtion ekonomisti on saanut juurrutettua päättäjiin sen käsityksen, että pienistä tuloista kertyy lopulta suuria summia. Ihan tärkeä maksaja kuulemma minäkin.

Voisikohan joku valaista mikä on se matematiikka, jonka mukaan menoja ei tarvitse laskea samalla tapaa kuin tuloja.  Tiedän satoja pikkusummia, joista yhdessä kertyy melkoinen menoerä, jos niitä vaivauduttaisiin käsittelemään kokonaisuutena. Vaan kun ei vaivauduta, tai ei ehkä uskalleta.

Tosiasia on, että väestöön nähden meillä on yksi raskaimmista julkisista sektoreista koko maailmassa.  Monet asiantuntijat ovat väittäneet, että se on mitoitettu parikymmentämiljoonaiselle kansalle.  Meitä on kuitenkin vain reilut viisi miljoonaa, ja silti olemme joutuneet elämään velaksi. Paradoksi on, että lähes yhtä niukoilla luonnonvaroilla ja vain jonkin verran suuremmalla pinta-alalla varustettu Saksa pystyy elättämään yli 80 miljoonaa ihmistä. Taitavat olla meitä viisaampia ihmisiä, älyttiväthän Kataisenkin maksamaan saksalaisten pankkien luottotappiot. Pelkkä olalle taputtaminen riitti kahden J:n kaksikolle, Jyrkille ja Jutalle.  Jyrki hehkutti, että hyvä diili ja Jutta horisi jotain jostain vakuuksista, joita kuitenkin pitää kansalta salata.

Tämän jutun juju on siinä, että hallitus ei löytänyt mistään vanhaa juustohöyläänsä, jolla olisi edes malliksi sipaissut pois omia menojaan. Nehän ovat niitä pakollisia, joilla ei siis ole vaikutusta juuri mihinkään. Kansanedustajien palkankorotukset ovat taas ihan sen takia, ettei ihmisille jää sellaista käsitystä, ettei heistä välitetä.  Nyt kansa saa nauttia kohonneesta ostovoimastaan edustajiensa välityksellä.