Totesin vain, että olen
saanut matemaattispojaisen koulutuksen, enkä yksinkertaisesti voi ymmärtää, että
näin hieno matemaattinen järjestelmä olisi syntynyt aivan sattumalta. Tarinat jostakin kaikenkattavasta
alkuräjähdyksestä ovat mielestäni hölynpölyä.
Jatkoin keskustelua
kysymällä, kuinka paljon maailmassa ylipäätään on tietoa. Yhteinen
toteamuksemme oli, että sitä on todella paljon. Kysyinkin mieheltä, kuinka
monta prosenttia kaikesta maailman tiedosta on hänen hallussaan. Siihenkään en
saanut kunnon vastausta, joten aloin heittelemään lukuja. ”Onko puolet?” ”Ei
tietenkään”, vastasi mies empimättä. Jatkoin tenttaamistani ja pudotin
prosentteja, ja lopulta siirryimme promilleihin. ”No joka tapauksessa alle prosentin”, myönsi
mieskin lopulta.
Katsoin miestä silmiin
pitkään, kunnes totesin: ”Eikö olisi mahdollista, että Jumala löytyisi tuosta
99 %:ta, josta et tiedä mitään. Se
keskustelu päättyi siihen, ja mitäpä keskustelua tuosta aiheesta enää oli
ollutkaan. On melko vaikea keskustella aiheesta, josta ei tiedä mitään.
Meitä ihmisiä on moneen
junaan, eivätkä suinkaan kaikki matkusta Oulusta Helsinkiin, vaikka tuon miehen
kanssa silloin tätä matkaa teimmekin. Varsinkin täällä Pohjanmaan radalla
saattaa törmätä myös kaikkien alojen asiantuntijoihin, jotka sujuvasti
väittelevät aiheesta kun aiheesta, vakaasti uskoen olevansa oikeassa, vaikka
tosiasiallisesti eivät tiedä asiasta juurikaan mitään.
Tämän tarinan opetus
onkin se, että mitä enemmän ihminen tietää, sitä paremmin hän tietää, kuinka
vähän hän tietää. Käsitykseni on, että
jos uskot Jumalaan, ei ole juurikaan merkitystä sillä, mihin uskontokuntaan
kuulut. Ehdottomasti olet oikeassa siinä porukassa, johon tunnet kuuluvasi,
eikä Jumala luokittele meitä sen mukaan, miten olemme raamattua
tulkinneet. Lähes selvää meille kaikille
on, että jos matkustamme autollamme johonkin, olisi aika lapsellista väittää,
että vain tietynmerkkinen auto voi viedä meidät oikeaan osoitteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti