maanantai 29. huhtikuuta 2019

Ei se aina helppoa ole

Ei nimittäin ole aina helppoa löytää kaikilta puolueilta ohjelman kohtaa, josta voisin tinkimättä olla samaa mieltä.  Edellisessä kirjoituksessani kerroin, että aloitan selaamaan puolueita vasemmalta laidalta ja kun vasemmistoliitoltakin löysin aika helposti kohdan, josta olin täysin samaa mieltä, luulin homman helpottuvan kohden oikeaa laitaa siirryttäessä.

 

No ei helpottanut, sillä minun puoluekartassani vasemmistoliiton jälkeen tulevat demarit ja yllätys yllätys. En ihan missään asiassa ollut samaa mieltä. Pitää varmaan kuunnella vappupuheet ja tarttua sitten johonkin yksittäiseen asiaan, jos on mihin tarttua. Tässä vaiheessa hyppään nyt demarien yli ja kaivan vähäiset tietoni vihreistä.

No ei ole vihreistäkään minulla kovin paljon tietoa, mutta eipä taida vihreilläkään olla oikein mistään.


Kun muistelin menneitä paneeleja, mieleeni tuli kuitenkin vihreiden positiivinen suhtautuminen maahanmuuttoon. En osaa arvella, onko kyseessä sattuma vai ei, mutta tässä asiassa olen täysin samaa mieltä. Vihreiden matematiikka, kuten kaikkien laskutaitoisten, kertoo nimittäin, että kun lasketaan maahanmuuton kustannukset ja tuotot, päädytään plus-merkkiseen tulokseen.  Näin on käynyt kaikkialla maailmassa, joten ei Suomi ole tämän asian kanssa yksin. Kyllä maahanamuuton spontaani vastustaminen on pääsääntöisesti rasistinen reaktio. Halla-ahon mukaanhan kyseessä on esteettinen haitta, vaikka Jussi koettikin sitten lieventää sanomaansa mainitsemalla, että ”ei ainoastaan esteettinen haitta.”

En tiedä perustuuko vihreiden myönteinen maahanmuuttokanta pelkästään matematiikkaan, vai onko mukana myös inhimillinen näkökanta, mutta kaikesta huolimatta oikeassa ovat.  Molemmat näkökulmat ovat oikeita ja kannatettavia, vaikka hieman se aina särähtää, jos pakolaisuutta puolustellaan tai vastustetaan taloudellisin perustein.  Kyllähän asia niin on, että sen verran varakas tämä maa on, että meillä on varaa auttaa. Hyvähän se vain on, jos se loppupeleissä kääntyykin voiton puolelle.

Aina kun puhutaan pakolaisaallosta, niin minäpä kerron teille, millainen se oikeasti on. Ehkä jotain tietäisin, vaikka en itse voi sitä muistaa, koska olin silloin aivan pieni. Olen kuitenkin kuullut lukemattomia kertomuksia tuosta pakomatkasta, jolloin puoli miljoonaa karjalaista pakeni tänne Kanta-Suomeen, joukossa myös minä. Vaikka valvontakomissio myöhemmin kielisikin käyttämästä näistä onnettomista nimitystä ”pakolainen”, ei se tosiasiaa miksikään muuttanut. Rauhan tultua luovutetuilta alueilta myöskin evakuoitiin ihmisiä ja nimestä ”evakko” tuli uusi normaali, jota sovellettiin kaikkiin karjalaisiin... sekä pakolaisiin että evakkoihin.
Jotta tarina ei tähän päättyisi, niin sekä sodan aikana että sen jälkeen satoja tuhansia suomalaisia pakeni myös länsirajan taakse. Osa ”ryssän pelkoa”, osa nälkää. Siis samoja asioita, joita pakolaiset nykyisinkin pakenevat. Missä se ero sitten on?  No 40-luvulla oli kyseessä todellinen pakolaisaalto, jolloin puoli miljoonaa ihmistä vyöryi yli maamme. Osa jäi tänne, mutta osa jatkoi matkaansa.

Nyt tänne on tullut vain muutamia tuhansia ulkomaalaisia ja osa kansasta on melkein hysteerisiä.

Uskallan väittää, että vihreiden maahanmuuttopolitiikka on se ainut oikea politiikka tässä tilanteessa.

Oman pakolaisaaltomme seurauksena suomalaisperäisiä ihmisiä asuu maailmalla maamme rajojen ulkopuolella lähes pari miljoonaa ihmistä. Onko meillä oikeasti otsaa kieltää noilta muutamalta tuhannelta ihmiseltä turvapaikka, jos vain suinkin voimme sen antaa.

Tuskinpa vihreätkään, en minä ainakaan, halua maahan yhtään ainoaa rikollista. Tosiasiahan on, että meillä on niitä omasta takaa jo aivan riittävästi.  Yhdyn kyllä  lausahdukseen ”maassa maan tavalla tai maasta pois”, mutta ihan varma olen, että ylivoimaisesti suurin osa maahanmuuttajista on ahkeria kunnon ihmisiä ja he ansaitsevat sen mukaisen kohtelun.

Tämän ovat vihreät oivaltaneet.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti