Ei hyvältä näytä

Katselin torstaina illalla puoluejohtajien vaalitenttiä, joka kai kuitenkin oli sellainen, vaikka vaikutti enemmän lasten juupas-eipäs-leikiltä, jossa kaikki puhuivat toistensa päälle eikä kukaan oikein tiennyt, mitä mieltä ollaan ja mistä. Puheenvuoroja kyllä yritettiin jakaa, mutta jakelusta ei juurikaan välitetty. Meno oli kun hölmöläisten huutokaupassa.

Kun tuohon vielä lisätään viimeisimmät puolueiden kannatusgallupit, niin täytyy todella sanoa, että ei todellakaan hyvältä näytä tämä Suomen tulevaisuus. Kaksi gallupkärjessä olevaa puoluetta ovat sellaisia, että tulipa kummasta tahansa hallituksen muodostaja, niin ei se ainakaan Suomen edun mukaista voisi olla. Ei Suomea voi johtaa mikään ammattiyhdistysliike, eikä varsinkaan rasistien ryhmittymä, jonka toki melkein kaikki puolueet sulkivatkin hallituksen ulkopuolelle.

Siltähän se nyt näyttää, että SDP nämä vaalit voittaa, mutta sekään ei taida olla mikään voitto Suomen kansalle. Automaattisesti se tietää punavihreää hallitusta, jossa ei ole yhtään talouden asiantuntijaa, ellei ihan talouselämän tuntemusta varten oteta jotain RKP: ministeriä mukaan.

Olen aina pitänyt RKP:tä yhden asian liikkeenä, jolla ei juurikaan ole merkitystä politiikassa. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että se voi pelastaa Suomen kansan katastrofilta. Joku mahdollisuus on myös ”kepulla” mukaan pääsyyn ja tällä kertaa se saattaa muodostua siunaukseksi.

Kävipä vaaleissa miten tahansa, on uskottava, että hallituksen muodostaminen ei tule helppoa olemaan. Siltähän se näyttää, että ei ”persujen” kanssa kukaan halua olla hallituksessa, sillä sen verran yhteistyökyvytön tuo porukka on. Jos minulta kysyttäisiin, niin aluksi koettaisin muodostaa hallituksen SDP:n, ”kepun” ja kokoomuksen pohjalle ja vahvistaisin kokoonpanoa joko kristillisillä tai RKP:llä. Ehkä myös vasemmistoliitto saattaisi tulla kysymykseen, vähän vaalituloksesta riippuen. Vihreillä ei sinänsä ole mitään järkevää politiikkaa, mutta Pekka Haavisto varmaan olisi hyvä ministeri, joten eiköhän siihenkin suuntaan voisi kurkistella. Jos Suomen kansa haluaa säilyttää kansainvälisen arvovaltansa, on tässä globaalissa maailmassa tärkeintä, että persut pidetään mahdollisimman syvällä oppositiossa. Nyt ja aina, jos ei ajatukset muutu tässä vuosien varrella.

Se taisi olla Paavo Lipponen, joka sanoi: ” kyllä Siperia opettaa.” Toivotaan nyt, että se olisi ainakin demareita opettanut. Tuota opetusta tarvitaan nyt kipeästi.

Suomalaisilla tuntuu olevan sitkeästi se käsitys, että talvisota muistetaan ympäri maailman ja että se antaa meille oikeuden kuvitella olevamme maailman parhaita milloin milläkin alalla, vaikka aina emme edes tiedä missä kärki menee.

Me olemme suhteellisen turvallinen ja vakaa maa, vaikka jotkut ”somettajat” ja muutamat poliitikotkin koettavat tätä käsitystä horjuttaa.  On totta, että jotkut ihmiset saattavat jopa pelätä, että taivas tippuu päällemme ja pilviverhon suojissa sitten lapset ja mummot joutuvat raiskattaviksi.  Oikeastihan näin ei käy, mutta pelottelemalla ja uhkakuvia luomalla on saatu aikaan pelon ilmapiiri. Oikeasti tämä pelko kohdistuu maahanmuuttajiin. Ei niin, että heitä pitäisi pelätä, vaan niin että heidän pitää pelätä. Eräs urheiluvalmentaja kertoi, että lapset eivät uskalla tulla harjoituksiin, koska vihainen gorilla-lauma seuraa heidän kannoillaan koettaen keksiä pienenkin syyn kimppuun käymiseen.

Eikö aikuisilla miehillä todellakaan ole muuta tekemistä kuin lasten ja nuorten pelottelu ?