Kreikan vakuudet

Politiikka on siitä erikoista, että totuuksia on melkein yhtä monta kun on vakavasti otettavia puolueitakin. Minun matematiikkaani mukaan siis neljä. Pääsääntöisesti en edelleenkään lue puolueiksi utopiassa eläviä puolueiden sirpaleita, enkä yhden asian liikkeitä. Vanhaa kommunismia haikaileva vasemmistoliitto on kyllä puolue, mutta ei vakavasti otettava. Jäljelle jäävät siis vain ”kepu, demarit, kokoomus ja persut”. Ihan oikeasti nämä saisivat tulevaisuudessa riittääkin, mutta minkäs teet, ellei uusi hallitus osaa tehdä aloitetta äänikynnyksestä, joka nostettaisiin riittävän korkealle, jotta ainakin nuo viiden prosentin paikkeilla roikkuvat poppoot poistuisivat.

Riippumatta siitä, mitä mieltä puolueet ovat Kreikan lainoista, avustuksista tai muista lahjoituksista tulevat nämä asiat nousemaan tulevien vaalien asialistoille. Perussuomalaiset moittivat varmasti ”vakuuksia”, joihin ei oikein luoteta, ja demarit taas ratsastavat aikaisemman valtionvarainministeri Jutta Urpilaisen neuvottelemilla vakuuksilla. Muut puolueet eivät vielä ole olleet erityisen kärkkäitä puolesta tai vastaan, mutta varmaan sekin aika tulee, että hekin kauhansa pistävät tähän soppaan.

Kuten Sipilä asian ilmaisi, kyllä vakuuksilla on merkitystä, jos kyse on oikeasta rahasta. Perusteltua on myöskin Soinin epäilys siitä, että rahat jäävät saamatta. Näin juuri siksi, että Kreikan sortuessa on mahdollista, että myös pankit menettävät maksukykynsä, jolloin kyllä Suomi jää näppejä nuolemaan.

 

Kävi miten tahansa, niin ainahan Suomi häviää, sillä kyllä kai useamman tuhannen miljoonan kyseessä ollen muutama satamiljoonaa on pienimerkityksellinen asia. Toki jokaisella miljoonalla on merkitys, olkoonpa kyseessä vaikka latit, joita Stubb tuntui kovasti väheksyvän väittäessään, että Suomi ei ole menettänyt Kreikalle latin latia. Oikeassahan Stubb siinä on, sillä eivät nämä ”latit” todellakaan ole Kreikkaan menneet, mutta asioiden järjestely ja Stubbin itsensä juoksentelu pitkin Eurooppaa on kyllä tullut kalliiksi.

Näin siinä käy, että nähtäväksi jää, mitä tapahtumaan tulee, mutta eivät ole Suomen vaalit ohi, niin kuin ei Kreikan kriisikään. Kyllä minäkin taipuvainen olen uskomaan, että Kreikka paikallaan pysyy eikä kansakaan kokonaan nälkään kuole, mutta erittäin todennäköistä on, että ainakaan yksikään nyt elossa oleva ihminen ei koskaan tule näkemään, miten näitä ”lateja” aletaan palauttamaan Suomen käyttötilille.