sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Veronmaksajat


Mikään yhteiskunta ei voi toimia ilman verotuloja. Aina on oltava olemassa joku menetelmä, jolla kaikki kansalaiset saadaan tavalla tai toisella osallistumaan yhteisten asioiden hoitoon. Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa, joten tämä ihmisryhmä tekee tätä työtä omalla tavallaan, jotkut vilpittömästi, mutta suurin osa omaa etua tavoitellen. Tämä on jossakin määrin kansainvälinen ilmiö, sillä eivät ihmiset niin kauheasti toisistaan eroa, kansallisuudesta riippumatta.

Eräs meidän yhteiskuntamme ongelma on se, että suomalaiset poliitikot tuntuvat olevan keskimääräistä ahneempia ja katsovat heille kuuluvan huomattavasti suuremman korvauksen menetetystä työajasta kuin mitä ihmisille maksetaan ihan oikeasta työstä. Oikeaa työtä ei missään tapauksessa ole keskinäinen riitely ja mielenosoituksiin osallistuminen ihan riippumatta siitä, mitä kannatetaan tai vastustetaan. Suomen sateenkaarihallitus voisi ihan hyvin marssia vaikkapa sateenkaarikulkueen jälkijoukkona, kunhan eivät tee sitä veron maksajien kustannuksella. Ministeri Arhinmäki teki sentään isänmaallisen teon toimiessaan Suomen jääkiekkojoukkueen harjoituspainona lajin MM-kisojen jälkeen. Olihan se jotenkin arvokasta, kun saivat kantaa ihan ministerin hotellihuoneeseen.

Mitenkäs minä nyt tästä työstä yhteisen hyvän eteen oikein eksyin tuohon ministeritason töppöilyyn? Johtuukohan se siitä, että ihmiset tukevat urheilua ja muuta kulttuuria pääsääntöisesti verojen välityksellä eivätkä kuten muutamat poliitikot ihan henkilökohtaisin panoksin? Oikeasti se on niin, että ministerit, kansanedustajat ja muut valtion virkamiehet eivät maksa veroja lainkaan. Olen kyllä syvästi tietoinen, että nyt moni älähtää, että maksavathan ja minä taas kivahdan, että eivät maksa. Valtiolta palkkansa saavat ihmiset eivät maksa valtion veroa, eivätkä kuntien palkkaamat kunnallisveroa.

Miettikääpä tätä nyt oikein tarkasti. Eikö kyse ole sittenkin vain rahan palauttamisesta maksajalle? Se ei siis tosiasiallisesti koskaan siirry maksajan pussista pois, vaan on pelkkä luku palkansaajan tilinauhassa. Todellisia veronmaksajia ovat vain ne ihmiset, jotka saavat tulonsa jostakin muusta kuin valtiollisesta tai kunnallisesta lähteestä. Kaikkein parhaita veronmaksajia ovat yksityisistä eläkekassoista eläkkeensä saavat eläkeläiset. Näin siksi, että eläkevakuutusyhtiöt ovat yleensä sijoittaneet kertyneet eläkemaksut ulkomaalaisten yhtiöiden osakkeisiin ja saavat myös pääosin tulonsa ulkomailta. Näistä tuloista he sitten maksavat eläkkeitä ja sitä kautta myös valtio saa nimenomaan ulkomaisia tuloja. Tosiasia on, että mitä suurempi tällainen eläke on, sitä enemmän siitä kertyy maksettavaa veroa ja tätä kautta tuloa valtiolle. On siis aika hullua, että tuloneuvotteluissa halutaan juuri eläkkeiden korotukset estää, vaikka niistä olisi suoranainen etu valtiolle.


Jos siis leikataan, leikataan siitä, josta on oikeasti etua yhteiskunnalle. Eduskunnasta nyt pois jäävä kansanedustaja tunnusti, että ensimmäinen leikattava asia olisi eduskunta. 100 – 150 edustajaa riittäisi aivan hyvin. Tosiasiassa ministerejäkään tuskin tarvittaisiin kymmentä enempää, jos näille olisi asetettu edes jonkinasteinen pätevyysvaatimus ko. hallinnon alalta. Muita viran ja toimen haltioita voitaisiin vähentää ihan sen mukaan kuin tarpeettomia tehtäviä karsittaisiin. Jotenkin koomista on, että esimerkiksi ajokorttiasioita käsittelee poliisiviranomainen, jolla ei ole tosiasiassa mitään käsitystä kyseisen ihmisen ajotaidosta. Kyllä se niin on, että autokoulu on aivan pätevä myöntämään ajokortin, aivan samoin kun yliopisto on oikeutettu toteamaan lääkärin pätevyyden. Tämä on nyt vain yksi esimerkki niistä turhista viranomaistoimista, joita on tosi paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti