Rehellisyys maan perii, mutta kuka perii rahat?

Näin vaalien alla ei voi mitenkään sulkea silmiään näkemättä milloin mitäkin vaaleihin liittyvää uutisointia.  Viime aikoina on reposteltu puolueiden ja yksityisten ehdokkaiden vaalibudjeteilla.  Tutkimuksen mukaan on totta, että muutaman satasen tai tuhannen budjetilla vain hiihtäjät voivat päästä eduskuntaan.  Yleensä siihen tarvitaan kymmenien tuhansien laina tai jonkin etujärjestön tuki. Myös oma puolue saattaa jonkin verran auttaa, jos minun veromarkkani riittävät. Ihan tarkasti en edes tiedä, ketä minun ammattiyhdistysmaksuni hyödyttävät, koska olen Tekniikan akateemisten jäsen. En ihan tarkasti ole selvillä tukeeko kyseinen liitto ketään ja jos tukee, niin ketä.  Varmaa kuitenkin on, että lähes kaikissa ammattiyhdistyksissä on lähes kaikkien puolueiden kannattajia, joten ihan korrektia olisi jättää puolueet tappelemaan omillaan.

Kaikkein räikein tapaus lienee se, että Perussuomalaiset saavat nyt mällätä sinisten rahoilla, sillä kun puolue jakautui, jäi koko puoluetuki sille puoliskolle, jolle jäi myös nimi.  Perussuomalaisen puolueen perustaja ja sinisten nykyinen ministeri Timo Soini voi tietysti syyttää itseään, koska oli aloitteen tekijänä aikoinaan tuosta puoluetuen koskemattomuudesta. Nykyisenkaltaista tilannetta ei silloin osattu edes kuvitella.  Ehkä ei aivan ennenkokematonta, mutta tavattoman harvinaista oli tilanne, jossa puolue ”kaapataan” ja sen seurauksena puolue jakautuu kahtia. Kaipa se olisi ollut oikeudenmukaista, että myös puoluetuki olisi jakautunut samassa suhteessa.  Ajatus, jonka Timo Soini oli kehittänyt yksittäisiä loikkareita varten, osui nyt omaan nilkkaan ja näkyy varmasti tulevissa eduskuntavaaleissa, joissa lähes kaikki sinisten ehdokkaat rahoittavat vaalikampanjansa omilla rahoillaan.

Toki mistään loikkauksesta ei ollut edes kysymys, sillä ei ollut olemassakaan mitään puoluetta, johon olisi loikattu.  Puolue vain hajosi ja eronneet perustivat oman puolueen, joka jatkaa vanhalla Vennamon linjalla, vaikkakin hieman modernimmin eväin.   Näinhän se meni.  Kaikkia ”rötösherroja” ei saatu kuriin, mutta saatiin ne jäämään ”persuihin”.

Olen jokseenkin varma, että aikaa myöden rehelliset (siniset) perivät maan, mutta pahasti nyt näyttää siltä, että rahat jäävät kaappaajien haltuun. Muistan hyvin ajan, jolloin SMP ja myöhemin silloiset ”persut” aloittivat yhden hengen eduskuntaryhmillä, mutta nousivat sitten merkittäviksi hallituspuolueiksi. Tämä tie näyttää nyt sinisillä olevan edessä, mutta eiköhän se ”rehellisyys maan peri”. Voihan siihen aikaa mennä, mutta näin se varmasti tulee käymään.

En minä kenenkään äänestyskäyttäytymistä halua ohjailla, mutta sen verran sanon, että älkää ihan nimen perusteella puoluetta äänestäkö. Tutkikaa vähän puolueiden ja yksityisten ehdokkaiden vaaliohjelmia.  Puolueetkin muuttuvat ja saattaa hyvinkin olla, että samanniminen puolue ei enää olekkan se sama puolue, jota äänestitte aikaisemmissa vaaleissa.

Jos jostakin puolueesta puolet on marssinut ulos, on aihetta olettaa, että puolue ei enää ole se sama puolue, joka se on joskus ollut. Voivathan pahat kielet väittää, että kansanedustajat ja ministerit halusivat vain säilyttää paikkansa.  Kiitos heille, että pelastivat Suomen hallituksen, mutta varmaan olisi syytä miettiä, mitä me tuhannet muut sinisiin liittyneet pelastimme. Pelastimmeko vain oman rehellisyytemme ja uskon Suomen siniseen tulevaisuuteen.

Olen vakuutunut siitä, että keskivertoäänestäjä ei juurikaan seuraa sitä, mitä vaalien välillä on tapahtunut, vaikka se saattaa hyvinkin vaikuttaa Suomen tulevaisuuteen ja sen pitäisi myös vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen.

Kyllä se siihen vaikuttaakin, mutta pienellä viiveellä.