RKP ja Kristilliset

Ihan Liike Nyttiä ja Väyrysen Paavon Kansalaispuoluetta en viitsi edes arvioida, mutta sijoitan ne ihan sumeilematta tänne listan vähemmän vaaralliseen päähän.  En siksi, että pitäisin puolueita jotenkin hyvinä, mutta varsin merkityksettöminä kuitenkin niin hyvässä kuin pahassakin.  En usko, että kumpikaan puolue saa aikaan muuta kuin hämminkiä eduskunnassa, ja sitähän syntyy silloin tällöin muutoinkin.

RKP on sitä vastoin puolue, jolla on menneisyys ja agenda. Menneisyys on sitä, että puolue on ollut melkein aina hallituksessa mukana ja agenda taas sitä, että kaikki käy, jos pakkoruotsi säilytetään.  Puolue ei siis sinänsä ole sen enempää hyvä kuin pahakaan, mutta täyttää melko vaarattomasti tuolin, joka muutoin jäisi tyhjäksi. Aina löytyy joku ministerin paikka, jolla saadaan turvattua hallituksen enemmistö. Pykälää kristillisten yläpuolelle sijoitan RKP:n vain siksi, että puolue on melko avoimesti myöntänyt positiivisen suhtautumisensa Naton jäsenyyteen, jota minä ainakin pidän melkein sodan julistuksena Venäjälle. Kyllä meidän turvallisuutemme tulee levätä terveessä diplomatiassa ja omissa puolustusvoimissa.

Voi olla, että olen väärässä, mutta tuskinpa mikään maa pitää tarpeettomana hyökätä puolueettoman EU-maan kimppuun.

Varsinaista politiikkaahan RKP:llä ei ole, ellei sellaiseksi lasketa ruotsin kielen fanaattista puolustamista.

Kristillisen poliittinen agenda on hieman laajempi, mutta siitä huolimatta se on jotenkin vielä vaarattomampi luin RKP.  Myös kristilliset ovat hyvin usein olleet RKP:n tavoin hallituksen täytepuolue.

Puolue nojaa pääasiallisesti kristillisiin arvoihin ja raamattuun, jota ei tietenkään voi pitää aivan huonona lähtökohtana. Nuo arvot ovat kuitenkin liian pyhiä, että ne asetettaisiin vain yhden puolueen käyttöön, vaan ehdottomasti niiden täytyisi kuulua kaikille. Esimerkiksi Perussuomalaisten mädätys alkoi siitä, että kristillisten arvojen tilalle astui rasismi ja isänmaalliset arvot korvattiin natsismilla.

Kristilliset ovat se toinen vaihtoehto, jota olen poliittisen urani aikana harkinnut, ja jos ihan oikein muistan, taisin viimeisimmissä vaaleissa jopa äänestää tätä puoluetta. Ehkä se kuitenkin on niin, että vaikka Kristillisistä ei kovin suura vaaraa tälle maalle ole, niin se ei yksin pystyisi huolehtimaan maan taloudesta eikä kansainvälisestä politiikasta.  Kaikesta huolimatta me olemme osa suurempaa kokonaisuutta, eikä meillä ole oikeastaan varaa heittää asioitamme pelkästään Herran haltuun. 

Herra auttaa vain niitä, jotka kuokkivat oman peltonsa.

Nämä pari pientä oppositiopuoluetta tulee nyt kuitattua melko pienellä puheenvuorolla, mutta kun niistä ei oikein paljon ole sanottavaa. Yhden asian liikkeitä, joista ei laajemmin ottaen ole kansamme kokonaisuudelle enempää haittaa kun hyötyäkään. 

Elämänkatsomukseltani minä olen kristitty, mutta en vieroksu muitakaan uskontoja - paitsi kommunismia.

Pakkoruotsiakaan minä henkilökohtaisesti en vastusta, vaikka oikeasti en kyllä kannattakaa. Pitkän opintourani aikana onnistuin kyllä pyörähtämään aina riman yli, vaikka ei minusta kielitieteilijää tullut ja ainoastaan kerran minulta on työpaikkahaastattelussa edes kysytty osaanko ruotsia.

En muista mitä vastasin, mutta olihan minulla kaksikielisyystodistus. Nyt voin tunnustaa, että en minä oikein tainnut osata, mutta minähän olenkin eläkkeellä jo nyt.