lauantai 6. huhtikuuta 2019

Onko tulevaisuutemme sininen?

Kyllä minä ihan vilpittömästi olen sitä mieltä, että Sininen tulevaisuus on se puolue, jota kannattaa äänestää, jos haluaa tehdä sen kaikkein turvallisesti.  Kuten olen jo aikaisemmin todennut, niin jokaisessa puolueessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Joissakin puolueissa niitä huonoja puolia on enemmän kuin hyviä, ja joskus saattaa jopa käydä niin, että puolue saattaa olla kansallemme vaaraksi.  Yleensä nämä ovat puolueita puoluekartan molemmista päistä, mutta omat vaaransa muodostavat myös liiaksi etujärjestöihin sitoutuneet puolueet.



Olen asettanut nyt sitten Sinisen tulevaisuuden Suomen vähiten vaaralliseksi puolueeksi. Osittain siihen vaikuttaa tietysti puolueen heikko gallupkannatus, mutta myös se, että puolueen ohjelma näyttää melko turvalliselta ja hyvin suomalaiselta.

Myönnän toki, että olen Sinisen tulevaisuuden kannattaja, vaikka en läheskään kaikessa ole puolueen kanssa samaa mieltä.  Vaikka olenkin puolueen kannattaja, en silti ole antanut sen vaikuttaa arviooni puolueen asemasta suomalaisella puoluekartalla.  Olen puolueen kannattaja siitä syystä, että pidän parhaana vaihtoehtona suuntaa, johon puolue haluaisi Suomea viedä.  Aikoinaan tähän suuntaan pyrki myös SMP ja Vennamon perintöä vaalimaan perustettu Perussuomalaiset, joka joutui kuitenkin natsimielisten kaappaamaksi ja muodostaa kai nykyisin yhden Suomen vaarallisimmista puolueista.  Tietenkään mikään suomenmielinen taho ei voinut hyväksyä tätä uutta järjestystä, jossa rötösherrajahdin sijaa alettiin suojelemaan rötösherroja.  Näin syntyi Sininen tulevaisuus, jonka ohjelma painottuu voimakkaasti suomalaisuuteen ja suomalaisten kaikenpuoliseen turvallisuuteen.

Suomen on oltava turvallinen maa myös ulkomaalaislähtöisille suomalaisille, jotka joissakin kaupungissa eivät uskalla enää kulkea harrastustensa pariin, kun kaduilla partio epämääräisiä huligaanijoukkoja, joiden pääasiallisena tarkoituksena näyttää olevan erinäköisten metsästys.

Kun itsekin olen pakolainen, tunnen omakohtaisesti noiden pakolaisten hädän. Toki olin hieman erityisasemassa, koska kuitenkin olin syntyperäinen suomalainen, mutta esimerkiksi täällä Keski-Suomessa sain kyllä kantaa ”ryssän lapsen” leimaa melko kauan. Hotelli Tornissa sodan jälkeen istunut valvontakomissio kielisi käyttämästä pakolaisista nimitystä pakolainen.  Syytä tähän en tiedä, mutta tottelevaisina suomalaisina monet noudattavat tuota kieltoa vieläkin. Vain minä olen pakolainen, sillä en tiedä joutuneeni minkään laisten evakuointitoimenpiteiden kohteeksi.

Sinisten vaalilause ”siniset turvaa” on oikeastaan hyvin osuva.  Jos nuo sinisten toimenpiteet saadaan realisoitua, on tämä maa todella hyvä ja turvallinen asuinpaikka meille kaikille suomalaisille, mukaan lukien ulkomaalaislähtöiset suomalaiset.

On aivan oikein, että poliisien määrää pyritään lisäämään, sillä hyvinvointivaltion häpeäpilkku on joku kaduilla partioiva huligaanijoukko.  Kyllä turvallisuuden valvominen on ensisijaisesti poliisin tehtävä ja poliisikoulutusta meidän tulee lisätä.

Sampo Terho tv-esiintymisessään viisaasti tähdensi, että kaikki on tehtävä asia kerrallaan.  Kaikkihan ovat kuulleet sanonnan siitä mitä seuraa hosumisesta, ehkäpä sote jo hieman antoi siitä esimakua. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti