Hyvät ja huonot uutiset

Kuten varmasti huomaatte, on otsikko lainattu ihan hauskasta TV-ohjelmasta, joka lukeutuu siihen huonoon huumoriin, josta minä kuitenkin pidän.  Huumorista ja televisiosta ei nyt kuitenkaan ole kyse, vaan yritän todistaa itselleni ja muille, että kyllä ”sokeakin kana jyvän löytää”.

Tämänkertainen hyvä uutinen on se, että useimmilla poliittisilla puolueilla on joku hyvä asia, jota he ajavat.  Huono uutinen on taas se, että näitä puolueita on aivan liian paljon. Seuraavien viikkojen aikana yritän puolue kerrallaan poimia jokaiselta sen asian, jonka takana minäkin voisin seisoa, täysin riippumatta siitä, mikä puolue tai kuka asiaa on ajamassa.  Sen olen ollut huomaavinani, että näillä yksittäisillä asioilla ei juurikaan ole merkitystä puolueen kannatuksen suhteen, sillä perisuomalainen tapa on kannattaa kaikkia niitä asioita, jotka oikeasti ovat hieman kärjekkäitä ja hallitsevan eliitin vastaisia. Pelkästään suomalaisten ominaisuushan tämä ei ole, sillä millään muulla tavoin en kykene selittämään yleismaailmallista populististen puolueiden nousua. Ihmiset äänestävät ja kannattavat näitä populisteja, vaikka kaikki järkisyyt kertovat, että niiden ajatukset ovat täysin maan etujen vastaisia. Samaan suuntaan viittaa myös se suomalainen perinne, että vaalikausittain valtapuolueet ovat vuorotellen hallituksessa ja oppositiossa.  Hallitus on aina kehno ja menettää kansalaisten luottamuksen, joten oppositiossa räksyttäminen näyttää kasvattavan kannatusta.

 

Kun nyt kuitenkin pitää nimenomaan etsiä puolueista ne hyvät puolet, niin yritän tässä nyt kaivella niitä. En muista ihan tarkkaan eduskuntamme istumajärjestystä, mutta aloitan oman mielikuvani mukaisesti vasemmalta laidalta.

Li Andersonin kärkäs räksyttäminen ei kyllä ole erityisesti purrut minuun, mutta tästäkin puolueesta löytyy jotain hyvää.

Löysin maakunnallisesta lehdestämme seuraavan tekstin:

”Heikot työllistämismahdollisuudet maakuntakeskusten ulkopuolella eivät ole luonnonlaki, vaan suunta on käännettävissä paikallisilla vahvuuksilla.”

Olen tarkalleen samaa mieltä ja olin jopa hämmästynyt, että tekstin takana oli vasemmisto, jolta olen hyvin vähän odottanut muuta kun räksytystä.

Suomessa on vahva biokaasutuotanto, jota nimenomaan maaseudulla voidaan kehittää ja lisätä.  Toinen suuri tulevaisuuden ala on kierrätystalous, jonka ympärille monenlainen pienteollisuus voi rakentua. Ei suinkaan pidä unohtaa kaunista ja puhdasta luontoamme, jota monet keskieurooppalaiset yhä edelleen pitävät Suomen matkailuvalttina. Jos Tuurin kyläkauppa menestyy keskellä ”ei mitään”, niin eiköhän vain ole ideoinnin puutetta, jos ei jotain luonnollisempaa saada toimimaan.

Olen siis tässä asiassa ehdottomasti vasemmiston kanssa samalla linjalla, vaikka monet hulluttelut estävätkin puolueen kokonaisvaltaisen kannattamisen.

En edes pidä mistään puheista ”kyykyttämisestä” enkä hallituksen hyvän työllistämismallin perumisesta.  Hallituksen malli on toiminut, ja jotenkin reilua olisi se myöntää.

Oletettavaa on, että ihan noin en minäkään ministerinä olisi toiminut, mutta tosiasia on se, että en ole ministeri. Ei ole ministeri Li Andersonkaan, joten se siitä.

Suhteellisen pitkän elämäni aikana olen sen todennut, että mikään ei ole helpompaa kuin toisen tekemän työn arvostelu.

Sovitaan nyt sitten niin, että vasemmiston kanssa olen samaa mieltä ainakin siitä, että

”paikallisia vahvuuksia pitää korostaa.”

Oletan, että löytyisi paljon muutakin hyvää, mutta se peittyy sen kuonakasan alle, jolla osaa kansaa pyritään höynäyttämään.

Vasemmistoliitto ei ole löytänyt sitä samaa viisastenkiveä, jolla esimerkiksi ”persut” ratsastavat. Kansa kannattaa, vaikka ajatukset ovat ihan ”persuksista” ja puolueen puheenjohtaja pahimman luokan populisti.