Liirumia ja laarumia

Lupasin edellisissä kirjoituksissani, että yritän demarien vappupuheista löytää jotain sellaista, johon voisin vilpittömästi yhtyä, mutta yhtä ainutta liirumia ja laarumiahan ne tuntuivat olevan.  Näin siis, jos jotain oikeasti konkreettista yritin niistä löytää.

Kaikkihan sen tietävät, että työllisyyttä pitää parantaa ja elintasoa nostaa, eikä koulutuskaan ole pahasta, mutta jos joltakin SDP:n poliitikolta kysytään, miten se tehdään, niin se on melkein kun märkä rätti paiskattaisiin suuhun.  Ei yhtäkään järkevää vastausta.

Taitaa käydä näille minun lupauksilleni samalla tavalla kuin sille Rinteen sataselle. Ei ole kertakaikkiaan mistä puristaa. Minä ehkä en tarvitse sitä Rinteen lupaamaa satasta ja ehkäpä tuo lupaus ei minua koskekaan, mutta pelottaa, että ihan kaikki muutkaan eivät sitä saa.  Vielä muutama kuukausi sitten pidin moisia lupauksia puhtaina vaalivalheina, miksi ne epäilemättä oli tarkoitettukin.  Nyt näen niissä pienen mahdollisuuden toteutuakin.  Suomessa eläke on ansio, jota verotetaan, joten tällä mekanismilla voidaan suuri osa tuosta satasesta pyydystää takaisin yhteiskunnan haltuun. Se ei siis olekaan aivan niin suuri menoerä kuin aluksi saattaa vaikuttaa. Samaisesta verotuksesta johtuen se ei myöskään ole niin suuri tulon lisäys eläkeläisille kuin aluksi saattaa vaikuttaa.

Tästä satasestakaan ei siis löydy sitä pointtia, josta voisin olla yhtä mieltä demareiden kanssa.  Kyllä minä nuo sataset käyttäisin mieluiten vaikkapa Kemin radan parantamiseen, jos kiinalaisten lupaama sellutehdas toteutuu.

Vanhusten ja lasten ”tarhauksesta” ovat kaikki puolueet huolissaan, ja oletettavaa onkin, että tuleva hallitus tekee jotain asian eteen.  Koulu-uudistus me on jo kerran tehty, ja luultavasti kaikki asiantuntijat ovat samaa mieltä kanssani, että pieleen meni.

Ja pieleen on menossa taas, jos koulutuksen painopistettä aletaan siirtää yliopistoihin ja korkeakouluihin.  Ammattimiehistähän meillä se puute on, joten eiköhän olisi viisainta ottaa mallia vaikkapa Saksasta, jossa on hyvin vahva painotus ammattikoulutukseen ja työssäoppimiseen.  Käytännössä se tarkoittaa oppisopimuskoulutukseen panostamista.  Yritykset eivät aina ole halukkaita palkkaamaan nuoria oppisopimussuhteeseen, sillä se kieltämättä on yrityksille rasite. Työn ohjaajien palkkaus olisikin se tapa, jolla koulutusrahoja voitaisiin oikein suunnata ja yritykset saisivat opiskelijoista todellista apua.

 

Entisenä ammatinopettajana olen joutunut usein painimaan tilanteessa, jossa firma kertoo, että heillä ei ole resursseja harjoittelijan opettamiseen.

Kyllä se niin on, että jokaisella firmalla on sen verran spesifit työmenetelmät, ettei niitä voida sellaisenaan missään ammattioppilaitoksessa opettaa.

Kun nyt demareilla ja ammattiyhdistyksillä tuntuu olevan keskinäisiä kytköksiä, voisi SDP myöntää, että on aivan kohtuullista, että vajaataitoiselle työntekijälle ei voida maksaa ammattimiehen palkkaa.   Näin siis niin kauan kuin tuo kytkös demareilla ja ammattiyhdistyksillä on.  Kansakunnan edun mukaista olisi kuitenkin, että valtiovalta Suomessa kuuluisi eduskunnalle, joka on saanut valtuutuksen kansalta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myös sosiaalidemokraattien tulisi irrota ammattiyhdistysliikkeen käsipuolesta, niin kauan kuin aikoo vaaleihin osallistua.