Sinisenä sipissä

No en ehkä ihan minä, enkä sen takia, että kannatan sinisten ajamaan politiikkaa pääosin.  Puolueena siniset joutui kuitenkin kärsimään tuosta ”sipissä” olemisesta, kun  persut onnistuivat kaappaamaan sekä puolueen nimen että rahat. Kyllähän se juridisesti ihan oikein meni, mutta onhan se hieman epäeettistä nauttia puoluetukea toisen puolueen kansanedustajista. Tuskinpa Timo Soini tuota lakia ehdottaessaan ajatteli, että hänen on lähdettävä perustamastaan puolueesta. Näinhän siinä kuitenkin kävi, sillä laajentumispyrkimyksissään puolue oli ottanut suojiinsa myös käenpoikia, eikä kyseessä olut enää sama puolue, jonka perustajana Soini oli ollut. Ei siis ihme, että persut paisuivat suosituimmaksi puolueeksi ja siniset jäivät ilman ainuttakaan paikkaa eduskunnassamme. Olihan persujen käytössä sekä puolueen vahva nimi että myös rahat.  Olen jokseenkin varma siitä, että puoletkaan Perussuomalaisten äänestäjistä ei ymmärtänyt, että kyseessä ei enää ole sama puolue kuin Soinin aikana. Kävi jopa niin, että sinisiin siirtyneet onnistuttiin leimaamaan loikkareiksi, vaikka todellisuudessahan se oli puolue, joka liukui alta pois.  Osa jäsenistä jäi vaalimaan vakaumustaan ja perusti lopulta uuden puolueen. Siinä samassa tuli pelastettua myös Suomen hallitus.

Tätä vakaumusta ja vanhoja vennamolaisia arvoja minäkin kunnioitin ja periaatteet löysin Sinisestä tulevaisuudesta. Näitä periaatteitahan ”nykypersut” eivät edes halunneet viedä mennessään.

En toki ole kaikesta sinistenkään kanssa samaa mieltä, mutta kuitenkin tuon puolueen ohjelma kosketti minua eniten. En koko ohjemaa pysty tähän lyhyeen kirjoitelmaani sisällyttämään, mutta joitakin kohteita vaaliohjelmasta.

Lisää turvallisuuden tekijöitä:

 -1000 uutta poliisia kentälle.

 -hätäkeskuksiin, pelastustoimeen ja rajavartiostoon lisää henkilöstöä.

 -väkivalta ja seksuaalirikosten tuomiot tuntuvasti kovemmiksi.

Tuosta listasta en kovin paljon huomauttamista löydä, mutta mitä on reilu sosiaaliturva?

 -työnteosta on tehtävä aina kannattavaa

 -palvelut yhdelle luukulle

 -ansiosidonnainen työttömyysturva kaikille

 -tasokorotus pienimpiin eläkkeisiin.

Sosiaaliturva on asia, joka meitä kaikkia joskus puhuttaa. Opintotuesta olen kovasti toista mieltä yleisen linjan ja varsinkin opiskelijoiden kanssa. Se kuuluu sosiaaliturvan piiriin ja moni roikkuu oppilaitoksen kirjoilla niin kauan kuin saa nostettua tuota tukea. Valtion takaama opintolaina olisi paljon parempi vaihtoehto ja takaisi kaikkien mahdollisuuden opiskeluun, mutta opettaisi myös vastuullisuutta.

Pienimpien eläkkeiden korotus olisi varmasti paikallaan, mutta samalla pitäisi mielestäni asettaa myös katto suurimmille eläkkeille.  Esimerkiksi 4000€ on summa, jota enempää ei kukaan tarvitse.

”Työtä kansalle” on vappukulkueiden yleisin iskulause, ja tuota kylttiä kantavat nekin, jotka suorastaan järkyttyisivät, jos heitä työllä uhkailtaisiin. Niitäkin Suomessa on, mutta vain harvoin ne ovat ulkomaalaisia, vaikka pahat kielet toisin väittävät. Suvakki kun olen, poikkeaa ajatukseni paljon puolueen linjasta, jonka mukaan ulkomaalaisen työvoiman tarveharkinta pitäisi säilyttää.  Ainahan meillä työnantajat ovat vain tarpeeseensa palkanneet, miksi siihen pitää ulkomaalaisia erikseen sotkea?

Osaava Suomi -kohtaa en oikein viitsi edes kommentoida. Homerakentaminen ei ole poliittinen asia, mutta kaiken kaikkiaan koulutuksemme tarvitsisi uuden koulu-uudistuksen. Entinenhän meni vähän pieleen ja sen seurauksena jouduttiin laskemaan hieman rimaa monessakin asiassa. Edelleen opiskelussa tarvitaan päätä, mutta nyt pää on vain vaihtunut. Jos istumalihakset kestävät, niin valmista tulee.

Maahanmuutosta olen aina ollut tätä mieltä:
Maahanmuuttajien taustat on tarkistettava, joten siinä suhteessa maahanmuuton on oltava hallittua, mutta mitään muita rajoituksia en hyväksy. Maahanmuutto on huomattavasti pienempi ongelma kuin maastamuutto, jota ei kuitenkaan yksikään puolue ole vaaliohjelmaansa sisällyttänyt.

Sinisten vaaliohjelmassa sanotaan: ”Törkeisiin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset on karkotettava.”  Niinpä niin, mihinkäs me karkottaisimme nämä kotoiset rikolliset.  Toki olen samaa mieltä, mutta edelleen ongelmaksemme jää tämä kotoinen rikollisuus, joka sentään muodostaa huomattavasti ulkomaalaisia suuremman joukon.

Uskottava maanpuolustus on viimeinen ohjelman kohta, johon nyt otan kantaa. Tämän teen vain siksi, että en kovin hyvin satuihin usko. Meillä ei ole uskottavaa maanpuolustusta, emmekä sellaista pysty rakentamaan, jos kuvittelemme nykyisen sodankäynnin uhkia. Hävittäjien määrä on lähes suoraan verrannollinen alumiiniromun määrään, s todella syttyisi jokin aseellinen konflikti ison naapurin kanssa. Kyllä Suomen ainut turva on hyvät naapuruussuhteet ja Naton ystävyys.

Tässä oli nyt pääosin ne asiat, joihin edes haluan ottaa kantaa. Ohjelmassa on vielä sama määrä kohtia, mutta mielestäni ne sisältävät sitä samaa liirumlaarumia, joka kaikissa vaaliohjelmissa on.

Nyt sitten mennään näillä eväillä.  Toivottavasti tämä puolue pysyy aatteelle uskollisena vaalituloksesta huolimatta.