Kun ydin halkeaa

Sitä sanotaan fissioksi, kun ydin halkeaa. Suomessa on neljä toimivaa ydinreaktoria, jotka kaikki toimivat fissioperiaatteella. Kun isotooppi U-235 halkaistaan, synnytetään samalla ketjureaktio, joka tuottaa energiaa. Suunnattomia määriä energiaa suhteutettuna ”polttoaineen” määrään. Kyse ei oikeasti ole polttoaineesta, sillä eihän sitä mitenkään polteta. Uraaniatomin ydin on teknisesti ehkä helpoimmin halkaistavissa, joten se on sitten vakiinnuttanut asemansa ydinlaitosten käyttövoimana.

Olen kyllästymiseen saakka kyllästynyt kertomaan omasta koulutuksestani ja kokemuksestani, mutta kun olen myös syvästi tietoinen, että kenenkään matti meikäläisen sanaa ei uskota, ellei sen painoarvoa lisätä joillakin titteleillä, niin kerronpa vielä kerran. Olen voimalaitoskokemusta omaava sähkötekniikan ja tuotantotalouden insinööri. Kiinnostuin ydinvoimasta. kun sitä nuoruuteni ja opiskelujeni alkuaikoina rakennettiin Loviisaan, jonne itse asiassa hain töihinkin, mutta en päässyt. Jouduin siis tyytymään Pohjolan Voiman vesivoimalaitoksiin. Se ei kuitenkaan vähentänyt kiinnostustani tuota kehittyneempää tekniikkaa kohtaan, ja aina mietin sitä, että olisiko mahdollista halkaista jonkun muun atomin ydin ja siten laajentaa tätä käyttövoimareserviä. Kun myöhemmin sain tilaisuuden hakeutua insinööripohjaiseen materiaalitekniikan DI-koulutukseen, oli eräs syy juuri mielenkiinto atomien käsittelyyn. No tulihan minusta DI, muta en keksinyt uutta ”polttoainetta”. Elämä vaan on sellaista, että kaikista ei tule ”lakaisukoneen kuljettajaa, eikä lääkärihoitajaa”. En saanut minäkään Nobelin palkintoa, vaan jouduin tyytymään varsin vaatimattomaan muovitekniikan opettajan rooliin ja nyt sitten pieneen eläkkeeseen. Edelleen siis tuodaan nuo ”polttoaineet” ulkomailta, pääasiassa Kanadasta ja Australiasta.

Ydinvoima on kuitenkin varsin hyödyllinen sähköntuotantomuoto. Ehkä noin neljännes Suomen sähkövoiman tarpeesta voidaan saada ydinvoimasta, mutta se on todella puhdasta ja suhteellisen käyttövarmaa energiaa. Se on myös erittäin turvallista verrattuna mihin tahansa toiseen sähkövoiman tuottotapaan.

Ei ydinvoimakaan aivan ongelmatonta ole, mutta suurimmat ongelmat aiheutuvat aiheettomista peloista ja niillä pelottelulla. Maailmassa on tapahtunut kaksi suurta ydinonnettomuutta, joita ei tietenkään olisi saanut tapahtua, mutta esimerkiksi juna- tai lento-onnettomuuksia on sattunut moninkertainen määrä. Nuo ydinonnettomuudet vetoavat kyllä ihmisiin, mutta se ei oikeuta niiden seurauksien liioitteluun. Esimerkiksi Tsernobyliin jääneet eläimet näyttävät voivan hyvin, eikä sinne palanneiden mummojenkaan elämässä moittimista ole. Pelottelujen mukaan tämän ei pitäisi olla edes mahdollista.

Toinen pelottelun aihe on säteily. Mittausten mukaan yksikään suomalainen ydinvoimala ei säteile, ja tässä asiassa on kai luotettava Säteilyturvakeskuksen mittauksiin, joten olkoon se enemmittä kommentoimisitta.

Myös jäteongelmalla on peloteltu, joka lienee ongelmista pienin. Maailmalla uraanipolttoaineen kierrätys on viety niin pitkälle, että jäljelle jäävän materiaalin voisi vaikka käyttää maantienpohjana. Maan perussäteily on suunnilleen samaa luokkaa kuin tuon lähes neutraalin jätteen säteily. Pahinta tuossa jätteessä onkin riitely siitä, mihin se sijoitetaan. Oikeasti sitä ongelmaa ei ole edes olemassa. Suomalaisilla tuntuu olevan tapana käyttää samanaikaisesti sekä vyötä että henkseleitä, jotta turvallisuus saataisiin maksimoitua. Suomen säteilyturvakeskuksen määräykset ovat maailman tiukimmat ja lisäksi muuttuvat jatkuvasti. Olkiluoto III:n rakentajat väittävät, että tässä piilee koko myöhästymisen syy.

Ja ei sitten blogia ilman tuulivoimaa. Kun ongelmajätteistä puhutaan, niin ihmettelen suuresti, mihin sopivat ne sadat tuulimyllyjen raadot, joita vuosikymmenen päästä ruvetaan purkamaan, jos jostain löytyy rahat tähän tarkoitukseen.