Jokainen
puolue on siis oman rajansa vetänyt. Piraattipuolueella se raja näyttää olevan
henkirikoksessa, joten aika paljon saa ihminen heidän mielestään tehdä, ennen
kuin menettää ”hyvän maineensa”. Hieman samantapainen rajanveto kulkee Muutos
2011:n kohdalla, joskaan minun tietooni ei ole tullut noita mainittuja
henkirikoksia, joten epäselväksi jää hyväksyykö puolue ne, vai pidetäänkö
murhamiehiä eduskuntaan kelpaamattomina. Nuo rajat näissä kahdessa tapauksessa
eivät liene kovin merkittäviä, sillä ainakaan minä en usko, että noista
marginaaliryhmistä ketään eduskuntaan selviää.
Itsekritiikkiäkin
näyttää joiltakin ehdokkaaksi kelpuutetuilta löytyvän, sillä ainakin joku
oululainen ehdokas vetäytyi pois siksi, että menneisyydestä tuli mieleen petos
ja kavallus. Tuosta kai oli turha hermostua, nehän ovat vain poliitikolle
suositeltavia ominaisuuksia. Eikös se ole ihan yleistä, että luvataan yhtä ja
tehdään toista? Se nyt vaan on sellainen vanha poliittinen käytäntö, joita
tosin olen aikaisemmissakin kirjoituksissani vastustanut.
Tällaista
elämä on, ei meillä kellään ihan puhdas paita ole, mutta suurin osa ei edes
yritä keplutella eduskuntaan. Ehkä joskus menneinä aikoina olisi ollut
mahdollista, että olisin minäkin sekaantunut tuohon porukkaan, mutta kyllä minä
nyt jo pitäydyn tällä arvostelupuolella. Onhan minullakin muutamia
liikennerikkomuksia, ja vaikka en ihan heti muita rikoksia muistakaan, on se
ihan hyvin mahdollista. Meillä rikollisilla kun on tunnetusti huono muisti,
joten enpä nyt sitten muuta muista. Joskus olen kyllä harkinnut pahoinpitelyä,
mutta kun meillä ei silloin ollut lakia rikoksen valmistelusta, ei näitäkään
aikeita voida syykseni lukea.
Ehkäpä
siis profiilini oli katsottu sopivaksi ennen ja katsottaisiin ehkä nytkin,
mutta ei se vaan ole koskaan ollut minun juttuni. Ei taida olla suurtakaan
merkitystä minun suosituksillani, mutta sanonpahan taas.
Kun
menette vaaliuurnille, miettikää ainakin pari kertaa, millaista ihmistä aiotte
äänestää. Vanhat rikokset ovat toki vanhoja rikoksia, mutta ne kertovat yhä
edelleen ihmisen luonteesta. Totta on, että ehkä rajaa ei kannata vetää ihan
niin kireälle, että ehdokasta ei löydy ollenkaan siinä pelossa, että ääni menee
jonkun tosi vastenmielisen tyypin hyväksi. Ratkaisuhan se olisi tuokin, eikä
lainkaan niin kammottava kun yleensä annetaan ymmärtää. Jos et tiedä ketä
äänestät, tai et ole asioista lainkaan kiinnostunut, niin miksi ihmeessä
äänestäisit. Päinvastoin kuin yleisesti väitetään, ei äänestäminen mikään
velvollisuus ole. Olisihan se jotenkin edesvastuutonta, jos vaaleista
tehtäisiin pelkät arpajaiset. Meidän nykyinen vaalijärjestelmämme kaipaisikin
siltä osin korjauksen mahdollisimman pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti