Olen
aina pitänyt titteleitä ”konsultti” ja ”poliitikko” peitetitteleinä ihmisille,
jotka eivät oikeasti osaa mitään. Tietysti se on vain minun käsitykseni
asioista, ja toki myönnän, että jos ihminen hankkii elantonsa jommallakummalla
hommalla, on hän ainakin jossakin määrin sitä osasipa jotain tai ei.
Poliitikoksi
en ole koskaan itseäni mieltänyt enkä nimittänyt, vaikka ehkä siihenkin olisi
ollut joskus aihetta. Monessakin asiassa olen kyllä konsultoinut toisia
ihmisiä, mutta silloin on ollut kyse jostakin ammatillisesta asiasta, jonka
olen tiennyt osaavani. Titteliä ”konsultti” en kuitenkaan ole ominut,
johtuneeko se siitä, että pidän sitä jonkinasteisena kirosanana, vaiko siitä,
että minulla on ihan oikeitakin titteleitä.
Kun nyt
vaalit lähestyvät ja liikkeellä on taas kaiken karvaisia itsensä kehujia, puen minäkin
nyt sitten tämän konsultin takin päälleni ja alan konsultoimaan näitä
poliitikon tittelin alle kätkeytyviä kansanedustajia ja
kansanedustajaehdokkaita. Ihan pikkuisen olen tällekin alalle saanut kokemusta
kansanedustaja ehdokkaan vaalipäällikkönä toimiessani.
Pääsääntö
on, että pidä mölyt mahassasi. Tämä tarkoittaa, että harkitsen viisi kertaa
onko sanomasi totta ja tiedätkö todella mistä puhut. Ole kuinka vihreä tai
punainen tahansa, älä vastusta tai kannata mitään, mistä et mitään ymmärrä. Älä
myöskään vähättele tilastoja väittämällä niitä ”emävalheiksi”, sillä yllätyt
varmaan, kun havaitset, että ne ovatkin totta. Suurin osa ihmisistä uskoo
niihin. Ne nimittäin ovat pääsääntöisesti totta, joten jos ne ovat mielestäsi
epämiellyttäviä, ole vain ”viisaasti hiljaa”.
Älä
syytä toisia ihmisiä mistään, on myös eräs menestymisen pääsääntöjä. Kyllä tuo
vanha totuus pitää paikkansa, että kun yksi sormi osoittaa naapuria, ainakin
kolme sormea osoittaa sinua itseäsi. Ne ovat niitä sormia, joihin kilpailijasi
tarttuvat.
Pahin on
ongelmasi silloin, jos sinulla sattuu olemaan rikollinen menneisyys. Kaikki
ihmiset eivät ole helluntailaisia, joihin puree se, että tunnustat olleesi
”tuhma” tyttö tai poika, vaan he yksinkertaisesti mieltävät tuon
luonteenvirheeksi. Syyttämällä toisia ihmisiä teoista, joita he eivät koskaan
ole tehneet, todistat vain sen, ettei tuo virhe ole mihinkään hävinnyt.
Kyllä
meillä on edelleen syytä olettaa, että lain määritelmästä ”hyvämaineinen”
voitaisiin yhä edelleen pitää kiinni. On meitä rehellisiksi tunnettuja ihmisiä
yhteen eduskuntaan ihan riittävästi ilman minuakin.
Reippaasti
siitä vaan vaaliuurnille, miettien onko ehdokkaasi riittävän taitava ja
rehellinen hoitamaan tosi isoja asioita. Toisten ihmisten mollaajista meillä on
jo ennestään kiusaa, joten heitä tulisi välttää niin ehdokkaiden kuin
äänestäjienkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti